24. Ypäjän avoimet ovet

7.2 oli ypäjällä avoimet ovet päivä, johon vihdoinkin pääsin lähtemään (kiitos kaverin), joka tuli meille 250km päästä ja täältä sitten jatkettiin vielä 150km eteenpäin. Lähdettiin meiltä puoli 9 maissa ja perille päästiin ilman eksymisiä hyvissä ajoin. Klo 11 aikoihin alkoi päälle tunnin mittaiset esitykset, jossa oli ravihevosia, ratsuja, varsoja yms. Kaikista mielenkiintoisin oli kyllä pikkuruiset varsat! Ai että olivat kyllä niin söpöjä tapauksia kaikki. Omat kuvaustaidot eivät ole vahvimmillaan maneesissa, mutta kyllä kuvista nyt jotain selvää saa. Mutta tässä pieni pläjäys sieltä.

Järjestäydytään hienosti väriryhmiin.

Keskellä oleva ihanuus vei kyllä kaiken huomioni.

Näiden ohjelmien jälkeen lähdettiin tallustelemaan toiselle puolelle opistoa, tarkoituksena koluta kaikki paikat läpi hieno kartta apuna, joka saatiin saapuessa. Heti alussa tultiin siihen tulokseen että opisto on kyllä todella iso paikka. Paljon isompi mitä itse odotin tai olen kuullut. Hevosia joka nurkalla ja tallit olivat isoja. Ei voi muuta sanoa, kuin paljon on käytäviä, karsinoita putsattavana ja hevosia hoidettavana. Tallitiloja olisin odottanut vähän uudemmiksi, mutta 5 talli oli kyllä siisti. Sinne voisi jopa oman hevosen viedä jos olisi mahdollisuus. Asuntolassa emme vierailleet, mikä olisi ollut mukava nähdä, miten siellä asustellaan. Ruokakin on kuullemma hyvää, joka itselleni on tärkeää, koska olen aina ollut vähän huono syömään kouluissa. Mutta opistollahan asutaan kokoajan, joten syömään olisi varmasti pakko oppia, ettei omat rahat mene kaikki vain omien ruokien ostoon. Urheilu/ravirata alueita ei myöskään käyty katselemassa.

Opistolla näkyi paljon hienoja hevosia ja varsoja. Monipuolisuutta löytyy eri alojen kanssa, mitä itse arvostan ja oppimismahdollisuudet ovat hyvät puitteiltaan. Erilaisia hevosia, joten varmasti pääsee käsittelemään hevosia laidasta laitaan. Paljon eri tapahtumia vuoden aikana. Kysymys sitten onki, haluanko hakea tähän paikkaan? Sitä en vielä tiedä ja se pitäisi kohta tietää.

Kokonaisuudessaan paikka oli iso ja vaikutti hyvältä. Hakeminen sinne houkuttelisi.

23. Paluu ruutuun

Vierähtänyt vähän liian pitkä aika siitä, kun viimeksi olen tänne kirjoitellut. Olen ollut nyt viimeisen kuukauden työkokeilussa kaupassa ja herätys on ollu aina 4:45 ja kotiin päästyä tulee lähtö tallille ja sen jälkeen ei ole ollut innostusta uhrata ajatusta tälle kirjoittamiselle. Keskiviikkona tämä työkokeilu loppuu ja huilailen pari viikkoa lueskellen englannin yo-kokeeseen. Kouluihin hakukin alkaa pikku hiljaa kolkuttelemaan ovelle. Vieläkään ei ole varmaa tietoa mihin hakisin, mutta onneksi on vielä pari viikkoa aikaa normi hakuun ja ensi kuussa alkaa vasta amk haku. Lauantaina kävin ypäjällä avoimissa ovissa, mutta siitä sitten erillinen postaus kera mielipiteiden ja kuvien.

Tässä välissä ollaan Mortin kanssa keretty ratsastelemaan aina enemmän ja vähemmän. Tarkoitus oli että heppa lähtee tämän kuun lopulla takaisin kotiin, mutta varmuutta ei ole. Hyvällä lykyllä lähdetään sitten toukokuun alussa molemmat yhdessä kotiin ja jatketaan läpi kesän.

Perjantain ratsasteluista hieman kuvia pitkästä aikaa. Omasta mielestäni kuvattomat postaukset ovat aivan tylsiä ja silloin ei ainakaan ole fiilistä kirjoitella. Mortti on aina ajoittain ollut hyvä ja sitten taas huono. Monen päivän ratsastusputken jälkeen ollaan aina päivä päivältä parempia. Yhden tai parin päivän huilin jälkeen on aika usein vastassa hevonen, joka on sitä mieltä että tänään tehdään niin, kuin itse haluan ja mitään ei kuunnella. Nyt ollaan paljon työskennelty pidätteiden parissa. Meillä vastustetaan aika paljon ohjastuntumaa, joten nyt tehdään paljon pysähdyksiä ja siirtymisiä. Tätä asiaa saa takoa jonkin aikaa ja sitten... tadaaa ei tarvitse, kuin vähän kertoa, että nyt pysähdytään, niin silloin myös pysähdytään pehmeästi ilman vastaan pyristelyitä.

Parempi suunta

Selvä ero.

Huonompi suunta

Olen kyllä hyvin allerginen tuolle valkoiselle värille, mikä vielä makaa omassa lannassaan. Kokonaisuudessan tunti meni ihan hyvin pidätteiden ja siirtymisten parissa, kunhan saadaan nämä alun erimielisyydet pois. Kokoajan yritetään saada lisää ryhtiä ja selkää ylös. Alta pois kipittämistäkin ollaan saatu vähennettyä taas jonkin verran. Mortti rupeaa olemaan aika sutjakkaassa kunnossa, joten nyt vain lihaksia kasvattelemaan.

Häntä viuhtoo

22. Katsausta viimeisiin viikkoihin

Pitkään aikaan ei ole tänne tullut kirjoiteltua. Osana syynä se että aluksi ratsastuskelit oli, mitä oli. Jäätä, ei lunta tai jos lunta satoi ja kenttä tuntui hyvältä, suli se heti pois. Hokkireijät toisessa takajalassa ei myöskään kauheasti asiaa auttanut, edellinen kun parani tuli toinen yläpuolelle tilalle. Mutta nämä molemmat onneksi pintanaarmuja, mitkä mätää saivat kyllä aikaiseksi. Mortti on saanut juosta irtona parikin kertaa nyt parin viikon aikana. Se on päässyt nyt neljän kuukauden aikana hyvään työrytmiin, joten pari päivää vapaata tuntuu siltä että hevosella helisee päässä. Ennen tätä ongelmaa ei ollut. Kuntoa on tullut paljon lisää kesän jälkeen, joten tämä varmaan osa syynä tähän asiaan.

Olen itse kotona tämän viikon, joten Mortilla on myös lomaviikko osittain. Sillä on nyt kerran käynyt yksi tuttuni ratsastamassa, saa nähdä kerkeeäkö vielä toiseen kertaan. Kerkesin hepan parina päivänä ratsastamaan aika hyvin läpi ennen lähtöä, paljon taivutuksia ja muuta sellaista. Rupesin tuntumaan taas päivä päivältä paremmalta, vaikka olikin lomaa ollut takana huonojen kelien vuoksi. Vinous oikealle näkyy nyt selvästi ja sitä ruvetaan pikku hiljaa korjailemaan enemmän. Oikeaa puolta saa melkein kokoajan pumppailla jalalla, että se sieltä rupeaa nousemaan ylös. Kavaletit saa nyt ruveta olemaan tiukemmin osa meidän "viikkosuunnitelmaa", tälläistähän meillä ei edes ole, vaan mennään fiiliksen mukaan. Pieniä maahan kaivettuja esteitäkin ajattelin ruveta hyppäämään melko säännöllisesti, niin saadaan tähän ratsastukseen hieman uutta kulmaa ja piristystä. Nyt odotellaan vaan kotiin paluuta. Nyt on lunta, niin saisi tämän treenin kunnolla käyntiin, kun uusi vuosikin alkaa. Uusi vuosi tuo toivottavasti tullessaan myös uusia asioita.

Feelix viime keväänä.

21. Synkkyys ja kova kenttä

Pimeys, ei lunta, mitä muuta tästä vielä puuttuu? Fiilikset on lähiaikoina ratsastuksen kannalta olleet aika nollassa. Aamulla on pimeää ja päivällä tulee aikaisin myös pimeä, mitään ei oikein kerkeä tekemään. Tarvitsisi sitä lunta, jotta valoa riittäisi pitemmäksi aikaa tai tulisi edes jouluksi valkoista. Vielä vähän aikaa sitten, kun kenttä oli sula ja oli tarkoitus tehdäkin jotain. Noh, Mortti oli saanut toiseen takaseen hokinreijän toisen hevosen toimesta. Sitä tutkaillessani huomasin, että turvotusta tai kuumotusta ei ollut havaittavissa ja kävin vielä kentällä katsomassa maastakäsin askeleita läpi ja puhtaalta näytti. Tämän takia otettiin sitten rennosti pari päivää. Jalan haava on nyt hyvin mennyt ruvelle, joten normaalisti voisi taas liikkua, mutta kuinkas kävikään? Tuli pakkasta ja kenttä ei ole ratsastuskunnossa, joten maanantaina käytiin maastakäsin kävelemässä maastossa ja eilen oli hoitopäivä.

     

             
Yksi hyvä puoli näissä pakkasissa on se että tupsut pysyy puhtaana. Näitä koipia putsasin n. 1½h eli aika kauan, mutta kyllä se kannatti. Tuli hienot valkoiset ja pörröiset tupsut esille. Yllä olevassa kuvassa näkyy, kuinka suuri ero on likaisella ja juuri selvitetyllä. Otin vielä yhdeksi työmaaksi hännän selvityksen ja siitäkin tuli todella pörheän näköinen. 

Tämän jälkeen yritin vielä hinkata parit keltaiset ja ruskeat läntit hevosesta pois. Mortti tuntuu tykkäävän aina nukkua pylly omassa paskakasassaan. Kokonaisuudessa tähän hommaan meni melkein 3h. Aika hyvin jaksoi heppa seisoa paikallaan, mitä nyt pitää kuopia ja syödä riimunnarua ja kaikkea muuta, mikä löytää tiensä suuhun. Käytiin vielä parit kuvat ottamassa hepasta todistusaineistoksi, että kyllä se joskus on ollut puhdas!

Tässä kuvassa tausta ei ole hyvä. Mutta täälläpäin oli kaikki kivat pikku ponit, mitä Mortin piti katsella.

Mutta nyt kaikki sormet, varpaat ristiin ja toivotaan, että sitä lunta tulee ja pääsisi taas normaalisti ratsastelemaan. Olen jo pari hyvää harjoitusta meille kehitellyt ja odotan vain että niitä pääsisin kokeilemaan.

20. Viikko lyhykäisyydessään

 En olekkaan viimeisimmästä valmennuksesta kirjoitellut, joka oli viime lauantaina. Tehtiin tunnilla kahdeksikolla aluksi käynti juttuja ja sitten siirryttiin raviin, tarkoituksena jumppailla hevosia. Mortti taipuikin aika hyvin, koska olin perjantaina sen kanssa taas tapellut, että mitä tehdään ja mitä ei. Laukassa lauantaina vaikeuksia tuotti juurikin tämä vaikeampi suunta, mihin ei meinannut laukka nousta ei sitten millään. Lopuksi kuitenkin saatiin se kerran nousemaan, jonka jälkeen kiitos ja pitkää ohjaa. Huomautuksena tuli että Mortti laittaa peräpäätä hieman sisälle, jotta saisi nostettua vahvasti helpomman laukan. Tähän täytyy nyt ruveta panostamaan enemmän eli vaikeaan suuntaan laukkaamiseen. Kokonaisuudessaan tunti oli muuten onnistunut, mutta mitään wau fiilistä ei tullut, hevonen kulki samalla tavalla, kuin ennenkin. Tähän syynä ehkä se, että mitään kummallisuuksia ei tehty eikä allani ole sellainen hevonen, mikä ihmeitä osaisikaan. Olihan se tietysti helppoa, kun joku oli kertomassa, mitä pitää tehdä, mihin kiinnittää huomiota ja ei tarvitse itse keksiä tekemistä.

Sunnuntai oli vapaapäivä ja maanantaina alla olikin todella reipas ja työnhaluinen hevonen. Toimi melkein, kuin ajatuksella käynnissä ja ravissa. Laukka ei oikein meinannut onnistua ja se oli sellaista tukkaputkella menoa kenttää ympäri, että kävin hakemassa juoksutusliinan ja siinä sitten Mortti sai päästellä enimpiä höyryjä.

Kuvia valmennustunnilta ei valitettavasti ole, mutta eiliseltä ratsastuskerralta on hieman uutta materiaalia.

Aluksi oli taas hieman keskustelua mitä tehdään ja miten. Joten, kuten kuvista voi nähdä on alla jännittynyt hevonen. Lähdin suosiolla tekemään ympyröitä eli pienennettiin ja sitten suurennettiin. Kenttä oli myös hieman kova, joten en viitsinyt ravia kovempaa mennä tällä kertaa. Loputtomilta tuntuvien toistojen jälkeen rupesi taas hevonen kulkemaan hyvin. Tähän oli siis hyvä lopettaa. 

Mortti sai keskiviikkona uudet kengät alle hokeilla ja tilsakumeilla. Pysytään nyt hyvin pystyssä, vaikka lunta tuleekin.

Nyt on onneksi satanut paljon lunta ja kenttäkin on varmasti hyvässä kunnossa, joten suuntaan huomenna tallille. En vielä tiedä mitä tekisin, ehkä puomiharjoituksia pitkästä aikaa, saa nähdä, millä tuulella hevonen on. Ja nuo tupsut, ai että on ihanaa kun on pakkasta ja ne pysyy puhtaina! Lopuksi ajattelin vielä laittaa kuvan, jossa näkyy jopa hieman kehitystä. Innostuin eilen selailemaan vanhoja kuvia ja täytyy kyllä myöntää, että parempaan suuntaan ollaan menossa. Kenenkään valvovan silmän alla ei olla käyty ennen tätä viime lauantaita.

19. Satulassa

Nyt on taas palailtu viikon lomilta takaisin satulaan. Eilen irtojuoksutin Mortin, koska virtasta tuntui olevan, vaikka muille jakaa. Niinhän sitä sitten olikin, monet hienot pukit täräytti kentällä ollessaan, että siellä kyydissä ei olisi tehnyt mieli olla. Mutta nyt suuremmitta löpinöittä tähän päivään. Ekaksi nämä kurakelit tekee sen, että hevonen on aina sen näköinen, kuin se olisi katuojasta ongittu ylös. Nämä Mortin tumput ja koko väritys ovat hyvin epäkäytännölliset ja olen ne kyllä moneen kertaan kironnutkin, vaikka mihin kaivoon... Pakkasta ja lunta kiitos! Ja tämän päiväisistä kuvista kyllä huomaa, miten likaiset jalat on, vaikka ne on letkulla huuhdeltu. Tuntuu että ne oikein imee itseensä kaiken lian/kuran ja ne ei lähde pois millään. Kunhan ne pysyvät pakkaset tulee, on meillä edessä perusteellinen jalkojen pesu pesuaineiden kera.

Kaikki oli tänään vaikeaa, mitään muuta en odottanutkaan, näin pitkän tauon jälkeen. Oikea kierros on se vaikein ja siihen suuntaan ei meinattu taipua ollenkaan. Aloittelin pitkillä alkukäynneillä ja siirryin siitä sitten tekemään väistöjä, että pohkeet saataisiin läpi. Tämän jälkeen jouduttiin pyörimään aika paljon ympyrällä, että saatiin vähän sitä taivutusta aikaiseksi. Hevonen oli aluksi todella pirteä ja ei kuunnellut yhtään, mitä siltä halusin. Lopuksi siitä tulikin tahmea ratsastettava, mutta taipuvuus ja kuulo parani. Täydellinen yhteenveto tästä päivästä oli, että tuntui yhtä huonolta, kuin näytti. Tällä ratsastuskerralla en hakenut mitään muuta, kuin juurikin sitä että vähän jumppaillaan huomista silmällä pitäen. Meillä on huomenna ensimmäinen valmennus ja toivottavasti kenttä ei ole jäässä, yöksi kyllä lupailtiin -3 astetta, että nähtäväksi jää pystytäänkö mitään tekemään. Valmennuksessa ei tarvitsisi itse keksiä, mitä tekee ja saa keskittyä vain hevoseen ja ohjeiden kuuntelemiseen. Saa nähdä, mikä fiasko tästä tulee.

Omatkin vaatteet ovat aina ihan likaiset, kun tämän kurapetterin kanssa touhuilee. Tänään saatiin myös kiristeltyä satulavyötä parit reiät kireämmälle, mitä normaalisti. Ehkä sinne läskikerroksen tilalle rupeaa pikku hiljaa jotain lihasta tulemaan.

18. Ompelua, neulomista, hoitopäivä

Aamusta aloitin operaation Mortin loimen korjaus. Oli saanut vähän aika sitten uuteen loimeen kaulakappaleeseen reijän. Tämän takia en viitsi sille mitään uusia ja kalliita loimia ostella, kun kohta niissä on kuitenkin reikä. Onneksi loimien korjaus ei mitään vaikeaa puuhaa ole ainakaan minulle, koska olen ompelukoneella tottunut paljon kaikkea tekemään. Aluksi ompelin käsin ja sen jälkeen koneella vielä vahvikkeen.

Tylsyyttäni olen myös aloittanut neulomaan villasukkia. Pari vuotta sitten neuloin myös, mutta sain vain yhden sukan valmiiksi... Ehkäpä tällä kertaa saisi sen toisenkin sitten valmiiksi. Töitä olen yrittänyt etsiskellä hevosten parista, mutta vielä ei ole mitään napannut, ehkä joskus tai sitten ei ollenkaan.

Tänään Mortilla oli hoitopäivä eli hännän ja jalkakarvojen kunnollista selvitystä. Tupsujen osalta näyttää nyt hyvältä, kun on lunta, eikä ne ole aivan suuren kurakerroksen peitossa, pestä ne pitäisi läpikotaisin joku päivä. Tuleva viikko vain lupailee paljon plussa asteita, joten lumet varmasti sulaa ja kurat tulee takaisin. Hiekkatarha olisi aika unelma juttu. 

Loppuun vielä hieman Mortin tämän päiväisiä kuvia. Kuvaaminen on kyllä hankalaa, kun on valkoinen hevonen.

"ai mikä maha?!"