3. Epäonnistumisia

Torstain ratsastus oli taas jotain niin järkyttävää, että perjantaina pidin vapaata. Poika selvästikkin kotiutunut jo uudelle tallille hyvin, kun se pieni juntti rupeaa tulemaan esille. Liian hyvin kaikki olikin tähän mennessä mennyt = liikkunu reippaasti ja ilman vastaan jänkkäämistä. Torstaina käytiin ensimmäistä kertaa maastossa kävelemässä ja sen jälkeen ajattelin hieman vielä työskennellä kentällä, ja mitä vielä, pöh. Mortti oli sitä mieltä, että tänään ei tehdä mitään, laukka ei meinannut vaikeampaan suuntaan nousta ollenkaan ja apuja ei kuunneltu. Persettäkin yritettiin välillä lennätellä. Lopettelin ratsastuksen kuitenkin vasta sitten, kun laukat oltiin saatu nostettua.

Lauantaina hurautin tallille siinä toivossa, että perjantain vapaa olisi tehnyt hyvää mutta... Tällä kertaa ei ollut vauhdista kiinni meidän meno, poni ajatteli viedä minua, kuin märkää rättiä konsanaan.

Tää mopo on ihan hallinnassa!

Alku oli taas melkoista taistelua, mutta hyviäkin pätkiä saatiin aina hetkittäin. Tarkoituksena oli saada rauhallinen tahti, mikä tulikin esille aina hetkittäin, hieno poni! Tähän mennessä rauhallisen tahdin löytäminen on ollut vaikeaa, koska Mortilla ei vielä ole kunnolla kuntoa, eikä lihasta pitää itseään yhdessä, rauhallisessa tahdissa. Kauheita ei siis voi vielä vaatia, mutta laukkaaminen on huomattavasti parantunut kesästä ja vaikeampi suuntakin on hetkittäin parempi, kuin ennen.

Hetkellisiä hyviä pätkiäkin onneksi mahtui joukkoon.

Näin olisi ollut paljon mukavampi mennä Mortin mielestä.