Sunnuntaina hyppäsin taas viikon tauon jälkeen Mortin selkään. Odotukset eivät olleet korkealla tämän ratsastuksen suhteen, koska en vielä kunnolla pystynyt oikeaa jalkaa käyttämään. Ajattelin, että nyt se vie kuin märkää rättiä mennessään, mutta toisin kävi. Tein vain kaikki askellajit nopeasti läpi, tarkoituksena vain tunnustella miltä hevonen tuntuu. Ja mitä tapahtuukaan, loppua kohden Mortti vain parantuu ja parantuu ratsastettavuudeltaan. Sain taas tämän ns. flow tunteen, kun kaikki naksahti kohdalleen hetkellisesti ja hevonen oli edestäkin todella kevyt. Ei voinut tähän karvakorvaan olla enempää tyytyväinen!
Tänään kävin uudestaan ratsastamassa ja tulin siihen tulokseen, että Mortti on vain sunnuntai hevonen. Ratsastuskertoja pitäisi olla viikon välein, jotta kaikki menisi nappiin. Tämä ei vain sovi oikein omiin suunnitelmiini, että viikko aina laiskotellaan ja sitten jaksetaan taas uusin mielin tehdä töitä. Tänään laitoin kentälle pari ravipuomia ja tarkoituksena mennä niitä, että opeteltaisiin kinttuja nostamaan kunnolla. Hienosti näitä mentiinkin pariin kertaan ja sitten loppu kerrat kolisuteltiin jalkoja puomeihin. Mörköjä löytyi taas joka nurkasta ja herra päätti laukannostossa sinkaista ihan eri suuntaan, kuin olisi pitänyt. Vähän oli työnteko tahmaista menoa ja itse sai tehdä enemmän töitä, kuin hevonen. Tänään ei vain niitä todella hyviä onnistumisia tullut, niin kuin eilen. Huomenna pidetään vapaa ja katsellaan keskiviikkona, millaisella tuulella ollaan.
 |
| "Kaikkeni oon nyt taas antanu" |
Tässä rupeaa tuntemaan itsensä jo vanhaksi, kun juoksee kärkkäisen alennuspäiville sunnuntaina pää kolmantena jalkana heti klo. 12 jälkeen ostamaan alennettuja kastehelmi kynttilälyhtyjä. Siellä samassa supussa sitten mummojen kanssa oltiin ja rohmusin itselleni äkkiä parit kipot ja häivyin paikalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti