16. Höpinöitä

Mitään kummallista ei ole tässä pienessä ajassa päässyt meillä käymään. Eilen vedettiin Mortin kanssa ihan lyhyt höntsäily tunti, joka koostui aluksi hieman taivuttelusta ja sitten hypättiin ihan maahan kaivettua estettä. En ole ennen Mortilla hypännyt, mutta olen kyllä nähnyt kun se hyppää ja monta kertaa ollaan samassa estevalmennuksessa oltu. Este taisi olla huimat 30cm? Tosiasiahan on, että tämä hevonen ei ole tehty esteillä, vaikka se niitä mielellään hyppääkin. Ihan pieniä voidaan silloin tällöin hypätä. Mortti on todella raskas hevonen ja jos rupeaisi kuuta kurkottamaan taivaalta esteiden osalta, menisi hevonen enemmin rikki, kuin nauttisi siitä, mitä tehdään. Itselläni on myös pieni estekammo, raja tulee vastaan jo siinä 60cm. Ei minulla kyllä koskaan ole ollut hevostakaan, millä olisin voinut hypätä. Nuorempana tuli hypättyä paljon juurikin näitä pieniä esteitä, mutta sitten raja tuli vastaan tämän rimakauhun myötä ja olen siirtynyt enemmän tähän kouluratsastuksen puolelle. Mutta eilen taas se pieni kipinä heräsi, että miten kivaa niitä esteitä onkaan mennä. Morttikin viitsi hyvin nostella jalkojaan, eikä vetänyt takasilla koko estettä kumoon niin, kuin aluksi ajattelin. 

Tästä kuvasta huomaa, kuinka leveä Mortti on. Selän päältä todella leveä ja alavatsaa ei ole ollenkaan. Tähän selkään ei juurikin tämän takia sovi mikään rungollinen satula. Ja vielä satulaseppä käynyt tämän asian toteamassa, että tähän selkään ei vain yksinkertaisesti löydy oikeanlaista. Kun selkä on leveä ja alavatsa olematon, on mahdottomuus pitää pohkeita kiinni kokoajan hevosessa.

Rupesin eilen illalla miettimään, kuinka paljon ollaan kesän alusta kehitytty ja kehitys on todellakin ollut huimat, vaikka mitään super kuvamateriaalia ei tästä ole. Sitkeällä työllä olen ruvennut saamaan pohkeet aina läpi, eikä hevonen muutu puuksi, kunto on kasvanut valtavasti ja kulmat mennään jo melkein itsestään oikein. Suurin muutos on tapahtunut siinä, että vastaan ei enää jänkätä niin paljoa, kuin ennen, eikä ravissakaan liirailla enää holtittomasti. Ympyrät pystytään ratsastamaan ilman, että niitä enää lopussa oikaistaan ja hevonen on ruvennut taipumaan hyvin molempiin suuntiin. Varsinkin huonompaan suuntaan kehitys on ollut huima! Nyt ollaan saatu tämä käynti ja ravipolitiikka aikalailla handlaamaan.

Seuraava etappi olisi laukka, minkä työstämiseen menee varmasti todella paljon aikaa. Tähän mennessä ollaan tehty reippaasti nostoja ja laukkailtu aina pieniä pätkiä, mikäli on tuntunut hyvältä. Ongelmana on se, että hevonen ampaisee lähtemään kuin atomiohjus ja ei meinaa pysähtyä. Toinen ongelma on huonompaan suuntaan väärän laukan nostaminen ja kanttaaminen. Näihin asioihin pitää nyt ruveta perehtymään syvällisemmin ja etsiä se hillitty ja hallittu laukka. Ja tämän jälkeen jos joskus kerkeämme hallittuun ja hyvään laukkaan pääsemään, olisi edessä laukanvaihtojen opettelu.