31. Hannunvaakuna, neliapila... + muutoksia

... tai miksi sitä haluaakaan kutsua.

Tiistaina tehtiin pitkästä aikaa oikeasti jotain hyödyllistä molempien kannalta. Otsikosta voikin jo päätellä mitä harjoitusta ollaan väännetty. Aloittelin tehtävää käynnissä. Käännöksissä tarkoituksena saada hevonen taipumaan pohkeen ympärille ja sen jälkeen suoristus kohti seuraavaa käännöstä. Tästä ei aluksi meinannut tulla mitään vaikeampaan suuntaan. Mortin mielestä tähän suuntaan ei voi taipua ja ollaan jäykkiä, kuin mikäkin rautakanki. Käännöksissä otin aina välillä lisä ympyröitä, jotta käännöstä ei mennä lapa edellä ja heti kun käännös onnistui mallikkaasti, suoristus ja matka jatkui seuraavaan käännökseen. Tätä toisteltiin monta kertaa ja pikku hiljaa kankeus hävisi ja ylimääräiset ympyrät pystyi jättämään pois. Toinen suunta oli meille paljon helpompi ja sujui oikein mallikkaasti. 

Kun kaikki rupesi sujumaan käynnissä, siirryttiin hitaaseen raviin. Ai että sitä tunnetta, kun tällä hepalla voi nyt mennä niin hidasta ravia, kuin haluaa, ilman että yritetään juosta alta pois! Ravia pystyy nyt säätelemään oman mielen mukaan. Ennen tätä hienosäätöä ei ollut. Mahtava tunne, kun on itse saanut jotain pientä aikaiseksi tässä hevosessa. Pidettii treeni lyhyenä ja tehokkaana, aikaa meni hieman päälle puolituntia. Lopussa rupesi pientä uupumusta pukkaamaan ja se ilmeni sisäkädessä roikkumisena. Tähän auttaa meillä pieni myötäys sisäohjasta, kevyesti pohjetta ja heppa tsemppasi itsensä heti takaisin.

Tutkaillaan tehtävää.

Ja lopuksia vielä asia, jota en ole itsekkään sisäistänyt... Pääsin ypäjälle kouluun yo-pohjaisena! Tämä tarkoittaa muuttoa elokuussa ja Mortti jää kotiin viettelemään ansaittua lomaa ja lihoamaan. Onhan poika nyt vuoden aikana joutunut enemmän töihin, kuin koko elämänsä aikana. Luulen että tämän blogin puolella tullaan jatkossa seurailemaan opiskelujani hevosten parissa.

Erittäin puhdas pesun jälkeen.