11. Uusi banneri

Vihdoinkin sain tehtyä kunnollisen bannerin, mikä miellyttää myös omaa silmää. Aika simppeli, mutta itse tykkään juuri tämänlaisista, missä ei ole montaa kuvaa pläntätty samaan paikkaan. :)

10. Puhelimen tyhjennystä

Sain vihdoinkin kaikki kuvat koneelle puhelimesta, mitä olikin melkein 300kpl. Ajattelin tänne parit kuvat laittaa. Kuvia löytyy keväästä ja kesästä.

Bekka, vielä kun pystyi töitä tekemään ja luntakin oli pikkaisen maassa.

Sylvi ottaa rennosti.

Ekaa kertaa junassa ja matkaa oli 3h yhteen suuntaan.

Molemmilla hepoilla ratsastusta samana päivänä, pappa vain kävelytyksessä.

Juhannus.

Feelixikin oppi vihdoin uimaan ja vielä ilman liivejä.

... ja taas Feelix, mutta vain punamultajauheessa.

Ja Mortin muutto uuteen talliin.

Eilen pesin myös Mortin satulahuovat ihan omin pikku kätösin. Ei ollut kyllä mitään kovin mukavaa puuhaa, kun vessa/suihku on niin pieni, että piti toinen puolikas huovasta pestä ensin ja sitten vasta toinen.

9. Hikitreeniä

Eilen hurautin taas tallille. Mortilla on ollut tiistai ja keskiviikko vapaana huonon sään takia. Kameraakaan en ole tallille mukaan ottanut juurikin vesisateen takia, koska se on yhden kosteusvaurion jo kärsinyt aikoinaan, ei tosin omassa käytössä. Kävin eilen ostamassa uuden fleeceloimen kaulakappaleella. Tälläinen meiltä jo löytyy ruskean värisenä, mutta tämä ihana lila väri on minua houkuttanut jo pitkän aikaa, eikä ollut kalliskaan, niin raaskin sen nyt käydä ostamassa.

Tälläinen possu minua oli vastassa, kun menin laitumelta sitä hakemaan, tässä kuvassa vain toinen puoli jo puhdistettu ja tästä puolelta peppu puhdistettu. Huomatkaan selän päällä menevä hieno valkoinen raita, minkä olen jo puhdistanut toiselta puolelta.

Nyt itse otsikkoon elikkäs oli tarkoituksena tehdä kunnon treeni, että saisin hepan kunnolla hikeen, koska parilla edellisellä kerralla oman jalan takia en ole pystynyt kunnolla ratsastamaan. Tänään tehtiin niitä kaikista vaikeimpia asioita eli kulmien ratsastusta ja lopuksi väistöjä. Kulmat on Mortille vaikeampaan suuntaan hankalia, hevonen vain päättää hävitä alta. Tätä asiaa tahkottiin ensin käynnissä jonkin aikaa, aina kun tuli huono kulma, pyöräytin hevosen ympäri ja eikun kulma uudestaan, niin monta kertaa että se menee hyvin ja matka jatkuu seuraavalle. Tätä tehtiin todella monta kertaa ja itseltäkin meinasi usko loppua kesken, mutta tunnin loppua kohden tämä asia onnistui hienosti jo ravissakin! Ai että, ei voi olla, kuin super tyytyväinen tähän ihanaan vastaan jänkkääjä putteen, mikä lopuksi nöyrtyi kohtaloonsa ja tajusi, kuinka homman pitäisi oikeasti pelittää. Meidän täytyy nyt vain enemmän ruveta työstämään tätä vaikeaa suuntaa, tietysti unohtamatta tätä helpompaa. Lopuksi otin vielä parit väistöt. Tässä tämä toiseen suuntaan väistäminen on vaikeaa eli pää kääntyy ja peppu unohtuu matkan varrelle tai yritetään vain jänkätä siihen helpompaan suuntaan, mikä onnistuu todella hyvin verrattuna tähän. Parit hyvät pätkät saatiin sieltäkin aikaiseksi ja hyvään suoritukseen, kiitokseen päätin sitten lopettaa tunnin. 

Parin viikon takainen kuva.

Hikihän siinä molemmille tuli, joten Mortti pääsi pienen huuhtelun jälkeen takaisin syömään. Tänään pojalle on tulossa kengittäjä käymään, saa nähdä, kuinka uusi kengittäjä jaksaa nämä karvatöppöset laittaa kuntoon, kun ovat todella raskaat kengittää.

8. Ratsastelua

Perjantaina liikuttiin liinan päässä ja pidin hieman ratsastustuntia.

Sunnuntaina hyppäsin taas viikon tauon jälkeen Mortin selkään. Odotukset eivät olleet korkealla tämän ratsastuksen suhteen, koska en vielä kunnolla pystynyt oikeaa jalkaa käyttämään. Ajattelin, että nyt se vie kuin märkää rättiä mennessään, mutta toisin kävi. Tein vain kaikki askellajit nopeasti läpi, tarkoituksena vain tunnustella miltä hevonen tuntuu. Ja mitä tapahtuukaan, loppua kohden Mortti vain parantuu ja parantuu ratsastettavuudeltaan. Sain taas tämän ns. flow tunteen, kun kaikki naksahti kohdalleen hetkellisesti ja hevonen oli edestäkin todella kevyt. Ei voinut tähän karvakorvaan olla enempää tyytyväinen! 

Tänään kävin uudestaan ratsastamassa ja tulin siihen tulokseen, että Mortti on vain sunnuntai hevonen. Ratsastuskertoja pitäisi olla viikon välein, jotta kaikki menisi nappiin. Tämä ei vain sovi oikein omiin suunnitelmiini, että viikko aina laiskotellaan ja sitten jaksetaan taas uusin mielin tehdä töitä. Tänään laitoin kentälle pari ravipuomia ja tarkoituksena mennä niitä, että opeteltaisiin kinttuja nostamaan kunnolla. Hienosti näitä mentiinkin pariin kertaan ja sitten loppu kerrat kolisuteltiin jalkoja puomeihin. Mörköjä löytyi taas joka nurkasta ja herra päätti laukannostossa sinkaista ihan eri suuntaan, kuin olisi pitänyt. Vähän oli työnteko tahmaista menoa ja itse sai tehdä enemmän töitä, kuin hevonen. Tänään ei vain niitä todella hyviä onnistumisia tullut, niin kuin eilen. Huomenna pidetään vapaa ja katsellaan keskiviikkona, millaisella tuulella ollaan.

"Kaikkeni oon nyt taas antanu"

Tässä rupeaa tuntemaan itsensä jo vanhaksi, kun juoksee kärkkäisen alennuspäiville sunnuntaina pää kolmantena jalkana heti klo. 12 jälkeen ostamaan alennettuja kastehelmi kynttilälyhtyjä. Siellä samassa supussa sitten mummojen kanssa oltiin ja rohmusin itselleni äkkiä parit kipot ja häivyin paikalta.

7. Syksy

Meillä asuu myös pieni riiviö nimeltään Feelix. Feelix on welsh corgi cardigan ja saattaa välillä pyöriä täällä tapahtumissa mukana. Poika on meillä aina mukana tallilla ja siitä on kuoriutunut jo pieni tallikoira! Tässä muutama syksyinen kuva hänestä.

"En oo mikää hamsteri..."

6. Elämäni hevonen

Kuten otsikko kertoo, ajattelin hieman kirjoitella hevosesta, joka on raivannut tiensä sydämmeeni itsepäisyydellään. Tämä hevonen on suomenhevonen Bekka. Yhteistä taivalta meillä on takana 7-vuotta. Olemme samana vuonna syntyneet, Bekka on vain viikkoa vanhempi, kuin minä itse.

Kaikki alkoi 7-vuotta sitten, kun itse olin 12-vuotias. Naapuriimme muutti tämä suomenhevos ruuna, jota sain ruveta ratsastelemaan. Bekka on tehnyt aika pitkän raviuran, joten kunto oli vielä kunnossa, silloin kun se tuli, mutta ratsun juttuja oli tehnyt jo muistaakseni pari vuotta. Harmiksi minulla ei ole tässä koneella meidän ensimmäisestä kesästä/muita vanhempia kuvia. Bekasta ei vauhtia puuttunut, koska kenttää ei vielä ollut, mentiin tukka putkella vain laidunta ympäri. Tämän hevosen kanssa olen oppinut kaikista eniten, se on osannut jallittaa minua ihan 100% ja välillä kiikuttanut minua minne halunnut. Hoitaminenkaa ei aluksi ollut mitään mailman helpointa, mutta monen vuoden jälkeen onnistuin havaitsemaan jo etukäteen, mitä seuraavaksi olisi tulossa. Talvella saatoin jäädä karsinan seinän ja hevosen mahan väliin, kun poika päätti minut siihen litistää ja kyseessä kun ei ole mikään kovin pieni suomenhevonen. Töiden tekemistä tämä hevonen rakasti.

Kaikista ihanin hevonen<3

Ollaan päästy myös käymään parit kerrat estevalmennuksissa. Bekka rakastaa hyppäämistä, silloin ei vauhti lopu kesken ja jarrut unohtuu jonnekkin matkalle.

Tänä keväänä hevosen jalan loukkaantumisen myötä en päässyt kesällä ratsastamaan Bekalla ollenkaan. Tämä oli minulle suuri pettymys, koska olin talven asunut toisella paikkakunnalla ja pääsyt Bekalla ratsastamaan aina silloin, kun satuin kotona käymään eli aika harvoin. Ja tässä kohtaa Mortti otti Bekan paikan. Bekka ei aluksi aivan ymmärtänyt tätä asiaa, että pappa on nyt vähän rikki ja sillä ei voi ratsastaa, kun Morttia menin aina laitumelta hakemaan. Oli siis aika jäädä eläkkeelle. Bekka ihanana hevosena aina suuttui minulle ja huuteli tarhasta. Tämän jälkeen jos otin sen vaikka pieneen kävelytykseen sain osakseni vain tönimistä ja tökkimistä, niin paljon että olin aina lentää kumoon.

Mutta loppujen lopuksi tämä iso, ilkikurinen ruunan ketku vei sydämmeni mukanaan ja pysyy siellä aina.

5. Ostos

Maanantain häslingin seurauksena Mortti rikkoi omat päitsensä riuhtaistessaan itsensä irti. Löytyyhän siltä parit varapäitset, mutta toiset ovat liian isot ja toisissa on nuo karvapehmusteet, joten niitä on hieman hankala käyttää.

Tiistaina onnistuin saamaan itseni ylös sängystä, vaikka jalkaan koski todella paljon. Lähdin aamulla klo. 9 jokimaan raviradalle. Sinne oli mulle varattu aika tutustumiseen Salpauksen hevostenhoitaja linjalle. Tarkoituksena käydä vähän paikkoja katselemassa ja kysellä miten tämä toiminta nyt ensi syksynä toimii, kun koko homma siirtyy asikkalasta jokimaalle. Tämä linja kiinnostaisi itseäni tällä hetkellä kaikista eniten. Keväällä olisi haku edessä, olisin tosin voinut hakea jo nyt syksylläkin, mutta ajattelin pitää vähän vapaata, kun tuo lukio on nyt rämmitty läpi eli tuloksia odotellessa enää. Ypäjä houkuttelee myös todella paljon, haluaisin lähteä siellä käymään ensi vuoden alussa, kun on avoimien ovien päivä jossain vaiheessa. Pääsisi vähän näkemään millainen paikka se on. Kun jokimaalta pääsin lähtemään, niin suuntasin käymään horzella, sieltä mukaan tarttui uudet päitset. Turvassa ja niskassa on tuollainen musta pehmuste.

Eilen pääsin käymään tallilla ja viemään pojalle päitset. Siellä Mortti tyytyväisenä kurakerroksessa oottelikin tuloani.

"Tämmöset tyttöjen päitset menit sitte ostamaa?!"

Mutta oli se kuitenki tosi söpön näköne.

Mortti saikin vielä syödä sen aikaa laitumella, kun katselin muiden ratsastusta. Kurassa se oli jo kerennyt uudestaan pyörimään, kun päitset oli ihan mudan peitossa... Otin Mortin sisälle syömään raksujaan ja harjailin kuraisen karvaturrin puhtaaksi. Nyt on alkanut karvanvaihto, harjailun päätteeksi hevosen ympärillä karsinan lattialla oli hieno kasa valkoista karvaa, ihan kuin olisi lunta satanut sisälle. Kävin vielä puhdistamassa päitset ja lähdin kohti kotia.