17. Tulevaisuus, mikä se on?

Ajattelin näin oman aikani kuluksi tulla tänne hieman pohdiskelemaan nykyistä elämän tilannettani ja tulevaisuutta, mikä näyttää aika tyhjältä ja isolta kysymysmerkiltä. Tällä hetkellähän en ole enää koulussa, en ole ollut yli kuukauteen, joten on saanut rauhassa vain olla ja oleskella. Aluksi oli outo tunne, kun ei tarvinnut mihinkään lähteä aamuisin, päivärytmi jotenkin hävisi. Kun koulua ei ole, niin hyvä puoli tässä on se, että kerkeää ainakin vielä käymään valoisan aikaan ratsastamassa. Omaa ajokorttia minulla ei ole ja tallille on yhteen suuntaan matkaa 19km, joten olen aika riippuvainen saamistani autokyydeistä. Hevosen tulon myötä, käyn tallilla vähintään joka toinen päivä, tätä ei ennen tullut harrastettua. Nyt mietinkin, että mitäs sitten kun heppa lähteekin pois? Varmaan ratsastus loppuu omalta osaltani, koska en jaksa enää samaa rumbaa, kuin viime syksynä. Kävin kokeilemassa montaa hevosta ja suurin osa niistä ei vastannut yhtään sitä, mitä oltiin kerrottu. Toinen asia tässä vuokrahevosen hankkimisessa on aina ollut se tosiasia, että joidenkin hevosten omistajien kanssa kemiat ei vaan kohtaa ja talli on täynnä kukkahattutätejä. Oman hevosen kanssa pääsee helpommin ja voi tehdä asiat omalla tavallaan. Mutta onneksi viime talveksi löysin ihanan vuokrahevosen omistajineen. 

Mutta mitäs tulevaisuudessa? Ei mitään tietoa. Töitä on yritetty etsiä, mutta niitä ei ole vielä löytynyt, puhelinmyynti kun ei oikein kiinnosta. Veri vetää kovasti hevosten puoleen ammatillisesti, mutta tämäkin on kaksipiippuinen juttu. Löytyykö tältä alalta töitä ja millä palkalla? Tästä asiasta on monia eriäviä mielipiteitä "palkka on huono, olet vain paskalinko," joo kyllä tämä paskan lappaaminen kuuluu aika olennaisesti tähän suomalaiseen ratsastuskulttuuriin. Jos haluaisi tehdä kunnolla hevosen kanssa töitä ja vielä mielekkäästi pitäisi lähteä sinne ulkomaille. Tämä vaihtoehto, kun ei ole minulla itselläni oikein käytettävissä, koska asun avoliitossa. Olen myös hieman arkajalka, joten en tiedä pystyisinkö edes lähtemään vieraaseen maahan. Ainahan sitä voisi lähteä vähäksi aikaa ja todeta, että tämä on vain yksi elämänvaihe ja se jätetään taakse, palataan suomeen ja etsitään/opiskellaan muuta. Tämmöiseltä reissulta varmasti saisi hienot kokemukset, joita sitten muistella myöhemmin. Suomen ulkopuolella, kun tämä ratsastuskulttuuri on vain aivan eri luokkaa, kuin täällä suomessa, niin hoidollisesti, kisallisesti ja puitteet ovat paljon paremmat harrastamiseen. Olen huvikseen katsellut aina välillä työpaikkoja ulkomailta, mutta olisi mukava vaikka ensin saada täältä suomesta tallilta töitä ihan omalla kielellä, ennen kuin hyppää höpöttelemään englantia, joka ei nyt omalla kohdalla ole mikään vahvin. Olen lukenut paljon blogeja, joissa ollaan ulkomailla hevoshommissa ja oma kiinnostus vain kasvaa kasvamistaan, mutta onneksi voin näistä blogeista lukea myös niitä huonoja puolia. Yhden blogin olen lukenut jo kaksi kertaa läpi ja haluaisin vain lukea sen uudestaan ja uudestaan, koska aivan kuin itse eläisin siellä tallilla, kun luen tekstiä. 

Paniikki rupeaa joulun jälkeen iskemään, kun pitäisi ruveta tietämään mihin sitä hakee kouluun. Taisin tänne jo kirjoitella, että kävin Jokimaan heppakoulua vähän katselemassa, mutta ypäjä tuntuisi paremmalta vaihtoehdolta Jos ypäjälle sattuisi pääsemään sisään, olisi koulun ja kodin väli yhtä rumppaamista. Aina viikonloppuisin takaisin kotiin 2h ajomatka ja sitten parin päivän päästä taas takaisin. Välillä ei varmasti tultaisi kotiin edes joka viikonloppu. Tähän hätään pitäisi saada jo se oma ajokortti hommattua, että matkustaminen helpottuisi, koska olen todella huono ihminen matkustamaan bussissa, sitä sain harrastaa nuorempana aivan tarpeeksi, kun asuttiin maalla ja piti kouluun rumpata bussilla monta kymmentä kilometriä. Linja-autossa tulee myös huono olo jos ei pääse aivan eteen istumaan. Joten en tiedä yhtään mihin olisin hakemassa, mikään muu ala ei tällä hetkellä ainakaan kiinnosta, ehkä eläintenhoitaja, mutta sekin sijaitsee Asikkalassa, mihin olisi myöskin kauhea rumppaaminen joka päivä. Juurikin tämän takia menin lukioon, miettimään... Mutta mihinkäs nämä yli kolme vuotta sitten hävisi? Ei mitään tietoa ja pää on yhtä tyhjä, kuin silloin sinne mennessä.

Olisiko teillä postaustoiveita/ideoita?