22. Katsausta viimeisiin viikkoihin

Pitkään aikaan ei ole tänne tullut kirjoiteltua. Osana syynä se että aluksi ratsastuskelit oli, mitä oli. Jäätä, ei lunta tai jos lunta satoi ja kenttä tuntui hyvältä, suli se heti pois. Hokkireijät toisessa takajalassa ei myöskään kauheasti asiaa auttanut, edellinen kun parani tuli toinen yläpuolelle tilalle. Mutta nämä molemmat onneksi pintanaarmuja, mitkä mätää saivat kyllä aikaiseksi. Mortti on saanut juosta irtona parikin kertaa nyt parin viikon aikana. Se on päässyt nyt neljän kuukauden aikana hyvään työrytmiin, joten pari päivää vapaata tuntuu siltä että hevosella helisee päässä. Ennen tätä ongelmaa ei ollut. Kuntoa on tullut paljon lisää kesän jälkeen, joten tämä varmaan osa syynä tähän asiaan.

Olen itse kotona tämän viikon, joten Mortilla on myös lomaviikko osittain. Sillä on nyt kerran käynyt yksi tuttuni ratsastamassa, saa nähdä kerkeeäkö vielä toiseen kertaan. Kerkesin hepan parina päivänä ratsastamaan aika hyvin läpi ennen lähtöä, paljon taivutuksia ja muuta sellaista. Rupesin tuntumaan taas päivä päivältä paremmalta, vaikka olikin lomaa ollut takana huonojen kelien vuoksi. Vinous oikealle näkyy nyt selvästi ja sitä ruvetaan pikku hiljaa korjailemaan enemmän. Oikeaa puolta saa melkein kokoajan pumppailla jalalla, että se sieltä rupeaa nousemaan ylös. Kavaletit saa nyt ruveta olemaan tiukemmin osa meidän "viikkosuunnitelmaa", tälläistähän meillä ei edes ole, vaan mennään fiiliksen mukaan. Pieniä maahan kaivettuja esteitäkin ajattelin ruveta hyppäämään melko säännöllisesti, niin saadaan tähän ratsastukseen hieman uutta kulmaa ja piristystä. Nyt odotellaan vaan kotiin paluuta. Nyt on lunta, niin saisi tämän treenin kunnolla käyntiin, kun uusi vuosikin alkaa. Uusi vuosi tuo toivottavasti tullessaan myös uusia asioita.

Feelix viime keväänä.

21. Synkkyys ja kova kenttä

Pimeys, ei lunta, mitä muuta tästä vielä puuttuu? Fiilikset on lähiaikoina ratsastuksen kannalta olleet aika nollassa. Aamulla on pimeää ja päivällä tulee aikaisin myös pimeä, mitään ei oikein kerkeä tekemään. Tarvitsisi sitä lunta, jotta valoa riittäisi pitemmäksi aikaa tai tulisi edes jouluksi valkoista. Vielä vähän aikaa sitten, kun kenttä oli sula ja oli tarkoitus tehdäkin jotain. Noh, Mortti oli saanut toiseen takaseen hokinreijän toisen hevosen toimesta. Sitä tutkaillessani huomasin, että turvotusta tai kuumotusta ei ollut havaittavissa ja kävin vielä kentällä katsomassa maastakäsin askeleita läpi ja puhtaalta näytti. Tämän takia otettiin sitten rennosti pari päivää. Jalan haava on nyt hyvin mennyt ruvelle, joten normaalisti voisi taas liikkua, mutta kuinkas kävikään? Tuli pakkasta ja kenttä ei ole ratsastuskunnossa, joten maanantaina käytiin maastakäsin kävelemässä maastossa ja eilen oli hoitopäivä.

     

             
Yksi hyvä puoli näissä pakkasissa on se että tupsut pysyy puhtaana. Näitä koipia putsasin n. 1½h eli aika kauan, mutta kyllä se kannatti. Tuli hienot valkoiset ja pörröiset tupsut esille. Yllä olevassa kuvassa näkyy, kuinka suuri ero on likaisella ja juuri selvitetyllä. Otin vielä yhdeksi työmaaksi hännän selvityksen ja siitäkin tuli todella pörheän näköinen. 

Tämän jälkeen yritin vielä hinkata parit keltaiset ja ruskeat läntit hevosesta pois. Mortti tuntuu tykkäävän aina nukkua pylly omassa paskakasassaan. Kokonaisuudessa tähän hommaan meni melkein 3h. Aika hyvin jaksoi heppa seisoa paikallaan, mitä nyt pitää kuopia ja syödä riimunnarua ja kaikkea muuta, mikä löytää tiensä suuhun. Käytiin vielä parit kuvat ottamassa hepasta todistusaineistoksi, että kyllä se joskus on ollut puhdas!

Tässä kuvassa tausta ei ole hyvä. Mutta täälläpäin oli kaikki kivat pikku ponit, mitä Mortin piti katsella.

Mutta nyt kaikki sormet, varpaat ristiin ja toivotaan, että sitä lunta tulee ja pääsisi taas normaalisti ratsastelemaan. Olen jo pari hyvää harjoitusta meille kehitellyt ja odotan vain että niitä pääsisin kokeilemaan.

20. Viikko lyhykäisyydessään

 En olekkaan viimeisimmästä valmennuksesta kirjoitellut, joka oli viime lauantaina. Tehtiin tunnilla kahdeksikolla aluksi käynti juttuja ja sitten siirryttiin raviin, tarkoituksena jumppailla hevosia. Mortti taipuikin aika hyvin, koska olin perjantaina sen kanssa taas tapellut, että mitä tehdään ja mitä ei. Laukassa lauantaina vaikeuksia tuotti juurikin tämä vaikeampi suunta, mihin ei meinannut laukka nousta ei sitten millään. Lopuksi kuitenkin saatiin se kerran nousemaan, jonka jälkeen kiitos ja pitkää ohjaa. Huomautuksena tuli että Mortti laittaa peräpäätä hieman sisälle, jotta saisi nostettua vahvasti helpomman laukan. Tähän täytyy nyt ruveta panostamaan enemmän eli vaikeaan suuntaan laukkaamiseen. Kokonaisuudessaan tunti oli muuten onnistunut, mutta mitään wau fiilistä ei tullut, hevonen kulki samalla tavalla, kuin ennenkin. Tähän syynä ehkä se, että mitään kummallisuuksia ei tehty eikä allani ole sellainen hevonen, mikä ihmeitä osaisikaan. Olihan se tietysti helppoa, kun joku oli kertomassa, mitä pitää tehdä, mihin kiinnittää huomiota ja ei tarvitse itse keksiä tekemistä.

Sunnuntai oli vapaapäivä ja maanantaina alla olikin todella reipas ja työnhaluinen hevonen. Toimi melkein, kuin ajatuksella käynnissä ja ravissa. Laukka ei oikein meinannut onnistua ja se oli sellaista tukkaputkella menoa kenttää ympäri, että kävin hakemassa juoksutusliinan ja siinä sitten Mortti sai päästellä enimpiä höyryjä.

Kuvia valmennustunnilta ei valitettavasti ole, mutta eiliseltä ratsastuskerralta on hieman uutta materiaalia.

Aluksi oli taas hieman keskustelua mitä tehdään ja miten. Joten, kuten kuvista voi nähdä on alla jännittynyt hevonen. Lähdin suosiolla tekemään ympyröitä eli pienennettiin ja sitten suurennettiin. Kenttä oli myös hieman kova, joten en viitsinyt ravia kovempaa mennä tällä kertaa. Loputtomilta tuntuvien toistojen jälkeen rupesi taas hevonen kulkemaan hyvin. Tähän oli siis hyvä lopettaa. 

Mortti sai keskiviikkona uudet kengät alle hokeilla ja tilsakumeilla. Pysytään nyt hyvin pystyssä, vaikka lunta tuleekin.

Nyt on onneksi satanut paljon lunta ja kenttäkin on varmasti hyvässä kunnossa, joten suuntaan huomenna tallille. En vielä tiedä mitä tekisin, ehkä puomiharjoituksia pitkästä aikaa, saa nähdä, millä tuulella hevonen on. Ja nuo tupsut, ai että on ihanaa kun on pakkasta ja ne pysyy puhtaina! Lopuksi ajattelin vielä laittaa kuvan, jossa näkyy jopa hieman kehitystä. Innostuin eilen selailemaan vanhoja kuvia ja täytyy kyllä myöntää, että parempaan suuntaan ollaan menossa. Kenenkään valvovan silmän alla ei olla käyty ennen tätä viime lauantaita.

19. Satulassa

Nyt on taas palailtu viikon lomilta takaisin satulaan. Eilen irtojuoksutin Mortin, koska virtasta tuntui olevan, vaikka muille jakaa. Niinhän sitä sitten olikin, monet hienot pukit täräytti kentällä ollessaan, että siellä kyydissä ei olisi tehnyt mieli olla. Mutta nyt suuremmitta löpinöittä tähän päivään. Ekaksi nämä kurakelit tekee sen, että hevonen on aina sen näköinen, kuin se olisi katuojasta ongittu ylös. Nämä Mortin tumput ja koko väritys ovat hyvin epäkäytännölliset ja olen ne kyllä moneen kertaan kironnutkin, vaikka mihin kaivoon... Pakkasta ja lunta kiitos! Ja tämän päiväisistä kuvista kyllä huomaa, miten likaiset jalat on, vaikka ne on letkulla huuhdeltu. Tuntuu että ne oikein imee itseensä kaiken lian/kuran ja ne ei lähde pois millään. Kunhan ne pysyvät pakkaset tulee, on meillä edessä perusteellinen jalkojen pesu pesuaineiden kera.

Kaikki oli tänään vaikeaa, mitään muuta en odottanutkaan, näin pitkän tauon jälkeen. Oikea kierros on se vaikein ja siihen suuntaan ei meinattu taipua ollenkaan. Aloittelin pitkillä alkukäynneillä ja siirryin siitä sitten tekemään väistöjä, että pohkeet saataisiin läpi. Tämän jälkeen jouduttiin pyörimään aika paljon ympyrällä, että saatiin vähän sitä taivutusta aikaiseksi. Hevonen oli aluksi todella pirteä ja ei kuunnellut yhtään, mitä siltä halusin. Lopuksi siitä tulikin tahmea ratsastettava, mutta taipuvuus ja kuulo parani. Täydellinen yhteenveto tästä päivästä oli, että tuntui yhtä huonolta, kuin näytti. Tällä ratsastuskerralla en hakenut mitään muuta, kuin juurikin sitä että vähän jumppaillaan huomista silmällä pitäen. Meillä on huomenna ensimmäinen valmennus ja toivottavasti kenttä ei ole jäässä, yöksi kyllä lupailtiin -3 astetta, että nähtäväksi jää pystytäänkö mitään tekemään. Valmennuksessa ei tarvitsisi itse keksiä, mitä tekee ja saa keskittyä vain hevoseen ja ohjeiden kuuntelemiseen. Saa nähdä, mikä fiasko tästä tulee.

Omatkin vaatteet ovat aina ihan likaiset, kun tämän kurapetterin kanssa touhuilee. Tänään saatiin myös kiristeltyä satulavyötä parit reiät kireämmälle, mitä normaalisti. Ehkä sinne läskikerroksen tilalle rupeaa pikku hiljaa jotain lihasta tulemaan.

18. Ompelua, neulomista, hoitopäivä

Aamusta aloitin operaation Mortin loimen korjaus. Oli saanut vähän aika sitten uuteen loimeen kaulakappaleeseen reijän. Tämän takia en viitsi sille mitään uusia ja kalliita loimia ostella, kun kohta niissä on kuitenkin reikä. Onneksi loimien korjaus ei mitään vaikeaa puuhaa ole ainakaan minulle, koska olen ompelukoneella tottunut paljon kaikkea tekemään. Aluksi ompelin käsin ja sen jälkeen koneella vielä vahvikkeen.

Tylsyyttäni olen myös aloittanut neulomaan villasukkia. Pari vuotta sitten neuloin myös, mutta sain vain yhden sukan valmiiksi... Ehkäpä tällä kertaa saisi sen toisenkin sitten valmiiksi. Töitä olen yrittänyt etsiskellä hevosten parista, mutta vielä ei ole mitään napannut, ehkä joskus tai sitten ei ollenkaan.

Tänään Mortilla oli hoitopäivä eli hännän ja jalkakarvojen kunnollista selvitystä. Tupsujen osalta näyttää nyt hyvältä, kun on lunta, eikä ne ole aivan suuren kurakerroksen peitossa, pestä ne pitäisi läpikotaisin joku päivä. Tuleva viikko vain lupailee paljon plussa asteita, joten lumet varmasti sulaa ja kurat tulee takaisin. Hiekkatarha olisi aika unelma juttu. 

Loppuun vielä hieman Mortin tämän päiväisiä kuvia. Kuvaaminen on kyllä hankalaa, kun on valkoinen hevonen.

"ai mikä maha?!"

17. Tulevaisuus, mikä se on?

Ajattelin näin oman aikani kuluksi tulla tänne hieman pohdiskelemaan nykyistä elämän tilannettani ja tulevaisuutta, mikä näyttää aika tyhjältä ja isolta kysymysmerkiltä. Tällä hetkellähän en ole enää koulussa, en ole ollut yli kuukauteen, joten on saanut rauhassa vain olla ja oleskella. Aluksi oli outo tunne, kun ei tarvinnut mihinkään lähteä aamuisin, päivärytmi jotenkin hävisi. Kun koulua ei ole, niin hyvä puoli tässä on se, että kerkeää ainakin vielä käymään valoisan aikaan ratsastamassa. Omaa ajokorttia minulla ei ole ja tallille on yhteen suuntaan matkaa 19km, joten olen aika riippuvainen saamistani autokyydeistä. Hevosen tulon myötä, käyn tallilla vähintään joka toinen päivä, tätä ei ennen tullut harrastettua. Nyt mietinkin, että mitäs sitten kun heppa lähteekin pois? Varmaan ratsastus loppuu omalta osaltani, koska en jaksa enää samaa rumbaa, kuin viime syksynä. Kävin kokeilemassa montaa hevosta ja suurin osa niistä ei vastannut yhtään sitä, mitä oltiin kerrottu. Toinen asia tässä vuokrahevosen hankkimisessa on aina ollut se tosiasia, että joidenkin hevosten omistajien kanssa kemiat ei vaan kohtaa ja talli on täynnä kukkahattutätejä. Oman hevosen kanssa pääsee helpommin ja voi tehdä asiat omalla tavallaan. Mutta onneksi viime talveksi löysin ihanan vuokrahevosen omistajineen. 

Mutta mitäs tulevaisuudessa? Ei mitään tietoa. Töitä on yritetty etsiä, mutta niitä ei ole vielä löytynyt, puhelinmyynti kun ei oikein kiinnosta. Veri vetää kovasti hevosten puoleen ammatillisesti, mutta tämäkin on kaksipiippuinen juttu. Löytyykö tältä alalta töitä ja millä palkalla? Tästä asiasta on monia eriäviä mielipiteitä "palkka on huono, olet vain paskalinko," joo kyllä tämä paskan lappaaminen kuuluu aika olennaisesti tähän suomalaiseen ratsastuskulttuuriin. Jos haluaisi tehdä kunnolla hevosen kanssa töitä ja vielä mielekkäästi pitäisi lähteä sinne ulkomaille. Tämä vaihtoehto, kun ei ole minulla itselläni oikein käytettävissä, koska asun avoliitossa. Olen myös hieman arkajalka, joten en tiedä pystyisinkö edes lähtemään vieraaseen maahan. Ainahan sitä voisi lähteä vähäksi aikaa ja todeta, että tämä on vain yksi elämänvaihe ja se jätetään taakse, palataan suomeen ja etsitään/opiskellaan muuta. Tämmöiseltä reissulta varmasti saisi hienot kokemukset, joita sitten muistella myöhemmin. Suomen ulkopuolella, kun tämä ratsastuskulttuuri on vain aivan eri luokkaa, kuin täällä suomessa, niin hoidollisesti, kisallisesti ja puitteet ovat paljon paremmat harrastamiseen. Olen huvikseen katsellut aina välillä työpaikkoja ulkomailta, mutta olisi mukava vaikka ensin saada täältä suomesta tallilta töitä ihan omalla kielellä, ennen kuin hyppää höpöttelemään englantia, joka ei nyt omalla kohdalla ole mikään vahvin. Olen lukenut paljon blogeja, joissa ollaan ulkomailla hevoshommissa ja oma kiinnostus vain kasvaa kasvamistaan, mutta onneksi voin näistä blogeista lukea myös niitä huonoja puolia. Yhden blogin olen lukenut jo kaksi kertaa läpi ja haluaisin vain lukea sen uudestaan ja uudestaan, koska aivan kuin itse eläisin siellä tallilla, kun luen tekstiä. 

Paniikki rupeaa joulun jälkeen iskemään, kun pitäisi ruveta tietämään mihin sitä hakee kouluun. Taisin tänne jo kirjoitella, että kävin Jokimaan heppakoulua vähän katselemassa, mutta ypäjä tuntuisi paremmalta vaihtoehdolta Jos ypäjälle sattuisi pääsemään sisään, olisi koulun ja kodin väli yhtä rumppaamista. Aina viikonloppuisin takaisin kotiin 2h ajomatka ja sitten parin päivän päästä taas takaisin. Välillä ei varmasti tultaisi kotiin edes joka viikonloppu. Tähän hätään pitäisi saada jo se oma ajokortti hommattua, että matkustaminen helpottuisi, koska olen todella huono ihminen matkustamaan bussissa, sitä sain harrastaa nuorempana aivan tarpeeksi, kun asuttiin maalla ja piti kouluun rumpata bussilla monta kymmentä kilometriä. Linja-autossa tulee myös huono olo jos ei pääse aivan eteen istumaan. Joten en tiedä yhtään mihin olisin hakemassa, mikään muu ala ei tällä hetkellä ainakaan kiinnosta, ehkä eläintenhoitaja, mutta sekin sijaitsee Asikkalassa, mihin olisi myöskin kauhea rumppaaminen joka päivä. Juurikin tämän takia menin lukioon, miettimään... Mutta mihinkäs nämä yli kolme vuotta sitten hävisi? Ei mitään tietoa ja pää on yhtä tyhjä, kuin silloin sinne mennessä.

Olisiko teillä postaustoiveita/ideoita?

16. Höpinöitä

Mitään kummallista ei ole tässä pienessä ajassa päässyt meillä käymään. Eilen vedettiin Mortin kanssa ihan lyhyt höntsäily tunti, joka koostui aluksi hieman taivuttelusta ja sitten hypättiin ihan maahan kaivettua estettä. En ole ennen Mortilla hypännyt, mutta olen kyllä nähnyt kun se hyppää ja monta kertaa ollaan samassa estevalmennuksessa oltu. Este taisi olla huimat 30cm? Tosiasiahan on, että tämä hevonen ei ole tehty esteillä, vaikka se niitä mielellään hyppääkin. Ihan pieniä voidaan silloin tällöin hypätä. Mortti on todella raskas hevonen ja jos rupeaisi kuuta kurkottamaan taivaalta esteiden osalta, menisi hevonen enemmin rikki, kuin nauttisi siitä, mitä tehdään. Itselläni on myös pieni estekammo, raja tulee vastaan jo siinä 60cm. Ei minulla kyllä koskaan ole ollut hevostakaan, millä olisin voinut hypätä. Nuorempana tuli hypättyä paljon juurikin näitä pieniä esteitä, mutta sitten raja tuli vastaan tämän rimakauhun myötä ja olen siirtynyt enemmän tähän kouluratsastuksen puolelle. Mutta eilen taas se pieni kipinä heräsi, että miten kivaa niitä esteitä onkaan mennä. Morttikin viitsi hyvin nostella jalkojaan, eikä vetänyt takasilla koko estettä kumoon niin, kuin aluksi ajattelin. 

Tästä kuvasta huomaa, kuinka leveä Mortti on. Selän päältä todella leveä ja alavatsaa ei ole ollenkaan. Tähän selkään ei juurikin tämän takia sovi mikään rungollinen satula. Ja vielä satulaseppä käynyt tämän asian toteamassa, että tähän selkään ei vain yksinkertaisesti löydy oikeanlaista. Kun selkä on leveä ja alavatsa olematon, on mahdottomuus pitää pohkeita kiinni kokoajan hevosessa.

Rupesin eilen illalla miettimään, kuinka paljon ollaan kesän alusta kehitytty ja kehitys on todellakin ollut huimat, vaikka mitään super kuvamateriaalia ei tästä ole. Sitkeällä työllä olen ruvennut saamaan pohkeet aina läpi, eikä hevonen muutu puuksi, kunto on kasvanut valtavasti ja kulmat mennään jo melkein itsestään oikein. Suurin muutos on tapahtunut siinä, että vastaan ei enää jänkätä niin paljoa, kuin ennen, eikä ravissakaan liirailla enää holtittomasti. Ympyrät pystytään ratsastamaan ilman, että niitä enää lopussa oikaistaan ja hevonen on ruvennut taipumaan hyvin molempiin suuntiin. Varsinkin huonompaan suuntaan kehitys on ollut huima! Nyt ollaan saatu tämä käynti ja ravipolitiikka aikalailla handlaamaan.

Seuraava etappi olisi laukka, minkä työstämiseen menee varmasti todella paljon aikaa. Tähän mennessä ollaan tehty reippaasti nostoja ja laukkailtu aina pieniä pätkiä, mikäli on tuntunut hyvältä. Ongelmana on se, että hevonen ampaisee lähtemään kuin atomiohjus ja ei meinaa pysähtyä. Toinen ongelma on huonompaan suuntaan väärän laukan nostaminen ja kanttaaminen. Näihin asioihin pitää nyt ruveta perehtymään syvällisemmin ja etsiä se hillitty ja hallittu laukka. Ja tämän jälkeen jos joskus kerkeämme hallittuun ja hyvään laukkaan pääsemään, olisi edessä laukanvaihtojen opettelu.

15. Puomeja

Viimeksi taisin mainita, että meillä olisi ollut seuraavana päivänä edessä laukkatreeniä, noh sitä ei todellakaan ollut, koska hevonen ei kuunnellut vaan kaahaili miten sattuu. Tehtiin siis vain ravi - pysähdys siirtymisiä todella paljon. Tämä sama jatkui myös seuraavalla tunnilla, koska tuuli oli aivan kauhea ja joka paikassa vilisi "mörköjä", mutta heti kun Mortti pääsi kunnolla töihin, unohtui myös se ylimääräinen kyttääminen joka nurkassa.

"Ai mitennii on kuraset jalat?"

Mutta sitten tämän päivän ratsasteluihin. Kentällä oli tällä kertaa tarkoitus mennä puomeja ympyrällä eli neljä puomia ympyrälle, moni on varmasti tätä harjoitusta tehnyt. Aluksi vähän tehtiin taas väistöjä, koska olen huomannut että niissä saan paremmin aina aluksi pohkeet läpi Mortilta. Tänään ei vain oikea pohje meinannut mennä millään läpi, vaan sitä vasten piti puskea ja protestoida. Pienen keskustelun jälkeen tämäkin pohje meni läpi ja päästiin tekemään ympyräharjoitusta. Tämän harjoituksen tarkoituksena meille oli se, että hevonen joutuisi keskittymään siihen mihin ollaan menossa ja vielä nostelemaan jalkojaan. Mortti kun ei niitä paljoa viitsi nostella, joten nämä harjoitukset on meille hyvästä. Voisi melkeinpä lisätä aina joka viikolle yhden puomipäivän. 

Harjoitus suijui yllättävän hyvin, ravi oli rauhallista ja hevonen keskittyi tehtävään. Välillä meinattiin mennä ympyrältä ulos, mutta sekin saatiin aina korjattua. Pari kertaa puomit kolautettiin takajaloilla, niin vinksin vonksin, että ne piti laittaa uudelleen. Mortilla ei ole vielä kovin hyvä kunto, joten kun heppa rupeaa väsähtämään se painaa todella paljon kädelle ja näin roikottaa koko päätään minun käsien varassa. Tämä ilmeni tämän tunnin päätteeksi, mutta kun jaksoin itse ratsastaa kunnolla eteen, nousi se pää myöskin sieltä ryntäistä ylös ja saatiin lopuksi hyvät pätkät ilman roikottamista ja siihen on aina hyvä lopettaa. Kunhan kuntoa saadaan lisää, niin tämäkin ongelma varmasti katoaa, kun hevonen jaksaa kantaa itseään koko tunnin. Välillä tuntuu itsestä, että on tehnyt hevosen edestä kokonaisen tunnin töitä ja kannatellut sitä aivan itse. Mutta aina ollaan menossa parempaan päin.

Tässä pari videolta kaapattua kuvaa, jotka ei kovin hyvä ole, mutta näkee ainakin vähän miltä tämän päivän meno näytti. On aina hyvin hyödyllistä nähdä itsestä, niitä videoita, eikä vain kuvia. Näin näkee, mikä on pielessä ja mikä menee hyvin. Meno näytti kyllä tällä kertaa videolla paljon paremmalta, miltä se tuntui selkään. Ajoittain taas hyviä pätkiä. Olen näihin pieniin edistymisiin super tyytyväinen. Kulmienkin ratsastus rupeaa menemään ajoittain jo aivan itsekseen.

Sitten vielä yksi mukava uutinen. Päästään näillä näkyminen parin viikon päästä Mortin kanssa ekaa kertaa valvovan ja osaavan silmän alle! Tätä olen odottanut, kuin kuuta nousevaa, koska en ole vielä kertaakaan pojan kanssa päässyt kenenkään valmennukseen kuuntelemaan ohjeita. Odotan innolla ja myös hieman kauhulla, että mitä kaikkea sieltä tuleekaan vastaa. Eniten mietityttää se, että miten ratsastan tätä hevosta toisen ihmisen näkökulmasta, oikein vai väärin. Toivottavasti meillä ei nyt pahasti mene metsään nämä ratsastelut. Tiedossa minulla olisi myös yksi toinen tunnin pitäjä, joka voisi pitää minulle ja Mortilla aina yksityistunteja, mutta niistä sitten lisää, jos sinne asti päästään.

14. Paluu arkeen

Nyt ollaan päästy vähän taas treenin makuun, kun kenttä on sulanut jes! Lauantaina tosiaan kävin vain kentällä kävelemässä, koska joka paikka oli aivan jäässä ja kovan koppuraa. Mutta Mortin lomailun jäljiltä oli alla oikein pirteä tapaus ja malttoi hyvin kuunnella. Loma näköjään tekee itsekullekkin aina hyvää. Poika oli saanut takajalkaan pienen haavan. Se oli ruven peitossa, mutta onneksi otin sen irti ja alta paljastui hieman mätää, joten vekki ei ollut päässyt kunnolla parantumaan. Siinä sitten sitä hieman puhdistelin ja heppa pääsi tällä erää omaan tarhaan, että ei tule uusia jälkiä aivan heti lisää ja entinen kerkeää parantumaan. Mortti on siis todella leikkisä kaveri ja laumasta on nyt löytynyt leikkikamu, joten pikkuisia ruhjeita tulee aina silloin tällöin.

Tallille mars!

Tänää hieno tunne oli se, kun KENTTÄ OLI SULA! Päästin siis tekemään taas kunnolla, eikä vain köpöttelyä. Takajalan haava oli ruvennut parantumaan hyvin ja siihen oli tullut uusi, parempi rupi päälle. Olin tallilla jo puoli 10 aikaan, katselin siinä vähän pikkuisten tuntia ja tunnin jälkeen menin itse laittamaan Morttia kuntoon. Tänään oli hepalla jotenki todella laiska päivä, eikä mikään meinannut onnistua. Kulmat meni vähän väliä aivan pipariksi, mutta laukassa on tapahtunut muutosta. Saatin monta hyvää ja hallittua laukkapätkää, eikä mitään kaahotusta ja sinne tänne sinkoilua. Vaikeampaan suuntaan nostettiin pari kertaa väärä laukka, mutta lopulta löytyi myös se oikea. Huomiselle tunnille ajattelin ottaa tällä kertaa paljon laukkatyöskentelyä, mikäli hevonen on sen tuntuinen, että jaksaa keskittyä, eikä lähde lapasesta heti ensimmäisen noston jälkeen. Mutta hyvillä fiiliksillä siis huomiseen.

Mörköjä siellä ja mörköjä täällä, Mortin mielestä. (kuva ennen lomaa)

13. Loman tunnelmia

Nyt on vihdoin kotiuduttu takaisin reissusta. Itse tätä ei oikein lomaksi voi sanoa, koska olen ollut lomalla jo yli 3 viikkoa. Tämä siksi, koska valmistuin lukiosta nyt syksyllä. Töistä ei ole tietoakaan, vaikka niitä on kyllä useaan paikkaan haettu. Ehkä nyt on vain hyvä hengähtää vähän aikaa, kun ei ole kiire mihinkään. Morttikin on lomaillut viikon ja huomenna olisi tarkoitus sitä mennä katselemaan. Ratsastamaan tuskin päästään, kun kenttä on vetänyt itsensä aivan varmasti ihan jäähän ja on kovan koppura. Suunnittelin jo pientä maastolenkkiä käveltäväksi maastakäsin tai sitten selästä, katsotaan nyt millä päällä poika on huomenna.

Tällä lyhykäisellä "lomalla" ei päässyt heppoja pakoo millään muotoa, päinvastoin tuli käytyä Bekkaa moikkaamassa ja hakemassa samalla Mortille iso jätesäkillinen leipiä, kun edelliset ovat jo loppu. Vierailin myös ravitallilla ja ihastuin aivan ihanaan talon kokoiseen lämppäri tammaan! Tällä neidillä oli säkäkorkeutta 174cm. Kyllä näytti ori poika pieneltä, jota olin kyseisellä ravitallilla katselemassa tämän tammuskan jälkeen. Tuli myös pyörähettyä ratsastuskoululla katselemassa kaverin ratsastusta ja löytyihän sieltä muitakin samaan aikaan. Näitä ihania puoliverisiä, kun hoitaa ja käy katselemassa tulee sellainen tunne, että " haluun tämmösen, näillä on niin ihanan pienet kaviotki", jos siis Mortin lapioihin vertaa.

Mutta nyt hieman kuvia!

Pappaa moikkaamassa, ai että on ollut ikävä tätä karvaturria!

Talleilua.

Ihana aurinko aamulla.

Tämmösiä oli lammen jäällä.

Ekana aamuna aurinko paistoi niin hienosti, että kävin vähän räpsimässä kuvia ja joka paikka oli huurteessa. Mutta tämä loppu loma sai sitten lumisen ja räntäisen lopun.

Feelixin kanssa päästiin kuitenkin yksi aamu käymään metsässä pyörähtämässä.

hepuliralli

12. Kuvia

Tänään ajattelin, että olisi aika ottaa Mortista hieman rakennekuvia. Tämmöisiä kuvia siitä ei ole tullut vielä kertaakaan otettua. Tallille päästyä puunasin hieman heppaa eli yritin saada kaikki keltaiset läiskät pois, kun poika nukuskelee aina öisin omassa lannassaan... mikä possu. Jalkojen perusteellinen pesukin olisi edessä joku päivä, ennen kuin tulee pakkaset. Tupsut kyllä aina puhdistuu kurasta hyvin, kun käy hiekkakentällä köpöttelemässä.

Tältä tää suurimmaks osaks näytti.

Ihan hyvältä se kyllä omaan silmään rupeaa jo näyttämään. Näissä kuvissa huomaa hyvin tämän notkoselän, mikä Mortilla on. Todella hyvä yhdistelmä = notko ja extra leveä selkä.

"nameja?"

Parina päivänä ratsastuksen osalta ollaan harjoiteltu kulmien ratsastusta. Mortilla, kun on ollut tapana hävitä kulmista aina alta, niin tätä hommaa ollaan nyt työstetty kokoajan vain lisää, lisää ja lisää. Tulosta on kyllä syntynyt tästä samasta harjoituksesta ja ratsastus on muuttunut aina vain mielekkäämmäksi kulmien osalta ja ne rupeaa onnistumaan hyvin. Pari kertaa on tullut taas se "ahaa elämys" kun kaikki on onnistunut, niin kuin pitääkin. Perushommelit kun saadaan kuntoon, voidaan ruveta tekemään hieman vaativampia harjoituksia, mutta hiljaa hyvä tulee. Meillä ei ole mihinkään mikään kiire. Mortti on toiseen suuntaan hieman vino ja tätäkin ollaan onnistuttu korjailemaan. Perjantaina lähden käymään kotona, joten Mortti saa hieman syyslomaa.