15. Puomeja

Viimeksi taisin mainita, että meillä olisi ollut seuraavana päivänä edessä laukkatreeniä, noh sitä ei todellakaan ollut, koska hevonen ei kuunnellut vaan kaahaili miten sattuu. Tehtiin siis vain ravi - pysähdys siirtymisiä todella paljon. Tämä sama jatkui myös seuraavalla tunnilla, koska tuuli oli aivan kauhea ja joka paikassa vilisi "mörköjä", mutta heti kun Mortti pääsi kunnolla töihin, unohtui myös se ylimääräinen kyttääminen joka nurkassa.

"Ai mitennii on kuraset jalat?"

Mutta sitten tämän päivän ratsasteluihin. Kentällä oli tällä kertaa tarkoitus mennä puomeja ympyrällä eli neljä puomia ympyrälle, moni on varmasti tätä harjoitusta tehnyt. Aluksi vähän tehtiin taas väistöjä, koska olen huomannut että niissä saan paremmin aina aluksi pohkeet läpi Mortilta. Tänään ei vain oikea pohje meinannut mennä millään läpi, vaan sitä vasten piti puskea ja protestoida. Pienen keskustelun jälkeen tämäkin pohje meni läpi ja päästiin tekemään ympyräharjoitusta. Tämän harjoituksen tarkoituksena meille oli se, että hevonen joutuisi keskittymään siihen mihin ollaan menossa ja vielä nostelemaan jalkojaan. Mortti kun ei niitä paljoa viitsi nostella, joten nämä harjoitukset on meille hyvästä. Voisi melkeinpä lisätä aina joka viikolle yhden puomipäivän. 

Harjoitus suijui yllättävän hyvin, ravi oli rauhallista ja hevonen keskittyi tehtävään. Välillä meinattiin mennä ympyrältä ulos, mutta sekin saatiin aina korjattua. Pari kertaa puomit kolautettiin takajaloilla, niin vinksin vonksin, että ne piti laittaa uudelleen. Mortilla ei ole vielä kovin hyvä kunto, joten kun heppa rupeaa väsähtämään se painaa todella paljon kädelle ja näin roikottaa koko päätään minun käsien varassa. Tämä ilmeni tämän tunnin päätteeksi, mutta kun jaksoin itse ratsastaa kunnolla eteen, nousi se pää myöskin sieltä ryntäistä ylös ja saatiin lopuksi hyvät pätkät ilman roikottamista ja siihen on aina hyvä lopettaa. Kunhan kuntoa saadaan lisää, niin tämäkin ongelma varmasti katoaa, kun hevonen jaksaa kantaa itseään koko tunnin. Välillä tuntuu itsestä, että on tehnyt hevosen edestä kokonaisen tunnin töitä ja kannatellut sitä aivan itse. Mutta aina ollaan menossa parempaan päin.

Tässä pari videolta kaapattua kuvaa, jotka ei kovin hyvä ole, mutta näkee ainakin vähän miltä tämän päivän meno näytti. On aina hyvin hyödyllistä nähdä itsestä, niitä videoita, eikä vain kuvia. Näin näkee, mikä on pielessä ja mikä menee hyvin. Meno näytti kyllä tällä kertaa videolla paljon paremmalta, miltä se tuntui selkään. Ajoittain taas hyviä pätkiä. Olen näihin pieniin edistymisiin super tyytyväinen. Kulmienkin ratsastus rupeaa menemään ajoittain jo aivan itsekseen.

Sitten vielä yksi mukava uutinen. Päästään näillä näkyminen parin viikon päästä Mortin kanssa ekaa kertaa valvovan ja osaavan silmän alle! Tätä olen odottanut, kuin kuuta nousevaa, koska en ole vielä kertaakaan pojan kanssa päässyt kenenkään valmennukseen kuuntelemaan ohjeita. Odotan innolla ja myös hieman kauhulla, että mitä kaikkea sieltä tuleekaan vastaa. Eniten mietityttää se, että miten ratsastan tätä hevosta toisen ihmisen näkökulmasta, oikein vai väärin. Toivottavasti meillä ei nyt pahasti mene metsään nämä ratsastelut. Tiedossa minulla olisi myös yksi toinen tunnin pitäjä, joka voisi pitää minulle ja Mortilla aina yksityistunteja, mutta niistä sitten lisää, jos sinne asti päästään.

14. Paluu arkeen

Nyt ollaan päästy vähän taas treenin makuun, kun kenttä on sulanut jes! Lauantaina tosiaan kävin vain kentällä kävelemässä, koska joka paikka oli aivan jäässä ja kovan koppuraa. Mutta Mortin lomailun jäljiltä oli alla oikein pirteä tapaus ja malttoi hyvin kuunnella. Loma näköjään tekee itsekullekkin aina hyvää. Poika oli saanut takajalkaan pienen haavan. Se oli ruven peitossa, mutta onneksi otin sen irti ja alta paljastui hieman mätää, joten vekki ei ollut päässyt kunnolla parantumaan. Siinä sitten sitä hieman puhdistelin ja heppa pääsi tällä erää omaan tarhaan, että ei tule uusia jälkiä aivan heti lisää ja entinen kerkeää parantumaan. Mortti on siis todella leikkisä kaveri ja laumasta on nyt löytynyt leikkikamu, joten pikkuisia ruhjeita tulee aina silloin tällöin.

Tallille mars!

Tänää hieno tunne oli se, kun KENTTÄ OLI SULA! Päästin siis tekemään taas kunnolla, eikä vain köpöttelyä. Takajalan haava oli ruvennut parantumaan hyvin ja siihen oli tullut uusi, parempi rupi päälle. Olin tallilla jo puoli 10 aikaan, katselin siinä vähän pikkuisten tuntia ja tunnin jälkeen menin itse laittamaan Morttia kuntoon. Tänään oli hepalla jotenki todella laiska päivä, eikä mikään meinannut onnistua. Kulmat meni vähän väliä aivan pipariksi, mutta laukassa on tapahtunut muutosta. Saatin monta hyvää ja hallittua laukkapätkää, eikä mitään kaahotusta ja sinne tänne sinkoilua. Vaikeampaan suuntaan nostettiin pari kertaa väärä laukka, mutta lopulta löytyi myös se oikea. Huomiselle tunnille ajattelin ottaa tällä kertaa paljon laukkatyöskentelyä, mikäli hevonen on sen tuntuinen, että jaksaa keskittyä, eikä lähde lapasesta heti ensimmäisen noston jälkeen. Mutta hyvillä fiiliksillä siis huomiseen.

Mörköjä siellä ja mörköjä täällä, Mortin mielestä. (kuva ennen lomaa)

13. Loman tunnelmia

Nyt on vihdoin kotiuduttu takaisin reissusta. Itse tätä ei oikein lomaksi voi sanoa, koska olen ollut lomalla jo yli 3 viikkoa. Tämä siksi, koska valmistuin lukiosta nyt syksyllä. Töistä ei ole tietoakaan, vaikka niitä on kyllä useaan paikkaan haettu. Ehkä nyt on vain hyvä hengähtää vähän aikaa, kun ei ole kiire mihinkään. Morttikin on lomaillut viikon ja huomenna olisi tarkoitus sitä mennä katselemaan. Ratsastamaan tuskin päästään, kun kenttä on vetänyt itsensä aivan varmasti ihan jäähän ja on kovan koppura. Suunnittelin jo pientä maastolenkkiä käveltäväksi maastakäsin tai sitten selästä, katsotaan nyt millä päällä poika on huomenna.

Tällä lyhykäisellä "lomalla" ei päässyt heppoja pakoo millään muotoa, päinvastoin tuli käytyä Bekkaa moikkaamassa ja hakemassa samalla Mortille iso jätesäkillinen leipiä, kun edelliset ovat jo loppu. Vierailin myös ravitallilla ja ihastuin aivan ihanaan talon kokoiseen lämppäri tammaan! Tällä neidillä oli säkäkorkeutta 174cm. Kyllä näytti ori poika pieneltä, jota olin kyseisellä ravitallilla katselemassa tämän tammuskan jälkeen. Tuli myös pyörähettyä ratsastuskoululla katselemassa kaverin ratsastusta ja löytyihän sieltä muitakin samaan aikaan. Näitä ihania puoliverisiä, kun hoitaa ja käy katselemassa tulee sellainen tunne, että " haluun tämmösen, näillä on niin ihanan pienet kaviotki", jos siis Mortin lapioihin vertaa.

Mutta nyt hieman kuvia!

Pappaa moikkaamassa, ai että on ollut ikävä tätä karvaturria!

Talleilua.

Ihana aurinko aamulla.

Tämmösiä oli lammen jäällä.

Ekana aamuna aurinko paistoi niin hienosti, että kävin vähän räpsimässä kuvia ja joka paikka oli huurteessa. Mutta tämä loppu loma sai sitten lumisen ja räntäisen lopun.

Feelixin kanssa päästiin kuitenkin yksi aamu käymään metsässä pyörähtämässä.

hepuliralli

12. Kuvia

Tänään ajattelin, että olisi aika ottaa Mortista hieman rakennekuvia. Tämmöisiä kuvia siitä ei ole tullut vielä kertaakaan otettua. Tallille päästyä puunasin hieman heppaa eli yritin saada kaikki keltaiset läiskät pois, kun poika nukuskelee aina öisin omassa lannassaan... mikä possu. Jalkojen perusteellinen pesukin olisi edessä joku päivä, ennen kuin tulee pakkaset. Tupsut kyllä aina puhdistuu kurasta hyvin, kun käy hiekkakentällä köpöttelemässä.

Tältä tää suurimmaks osaks näytti.

Ihan hyvältä se kyllä omaan silmään rupeaa jo näyttämään. Näissä kuvissa huomaa hyvin tämän notkoselän, mikä Mortilla on. Todella hyvä yhdistelmä = notko ja extra leveä selkä.

"nameja?"

Parina päivänä ratsastuksen osalta ollaan harjoiteltu kulmien ratsastusta. Mortilla, kun on ollut tapana hävitä kulmista aina alta, niin tätä hommaa ollaan nyt työstetty kokoajan vain lisää, lisää ja lisää. Tulosta on kyllä syntynyt tästä samasta harjoituksesta ja ratsastus on muuttunut aina vain mielekkäämmäksi kulmien osalta ja ne rupeaa onnistumaan hyvin. Pari kertaa on tullut taas se "ahaa elämys" kun kaikki on onnistunut, niin kuin pitääkin. Perushommelit kun saadaan kuntoon, voidaan ruveta tekemään hieman vaativampia harjoituksia, mutta hiljaa hyvä tulee. Meillä ei ole mihinkään mikään kiire. Mortti on toiseen suuntaan hieman vino ja tätäkin ollaan onnistuttu korjailemaan. Perjantaina lähden käymään kotona, joten Mortti saa hieman syyslomaa.

11. Uusi banneri

Vihdoinkin sain tehtyä kunnollisen bannerin, mikä miellyttää myös omaa silmää. Aika simppeli, mutta itse tykkään juuri tämänlaisista, missä ei ole montaa kuvaa pläntätty samaan paikkaan. :)

10. Puhelimen tyhjennystä

Sain vihdoinkin kaikki kuvat koneelle puhelimesta, mitä olikin melkein 300kpl. Ajattelin tänne parit kuvat laittaa. Kuvia löytyy keväästä ja kesästä.

Bekka, vielä kun pystyi töitä tekemään ja luntakin oli pikkaisen maassa.

Sylvi ottaa rennosti.

Ekaa kertaa junassa ja matkaa oli 3h yhteen suuntaan.

Molemmilla hepoilla ratsastusta samana päivänä, pappa vain kävelytyksessä.

Juhannus.

Feelixikin oppi vihdoin uimaan ja vielä ilman liivejä.

... ja taas Feelix, mutta vain punamultajauheessa.

Ja Mortin muutto uuteen talliin.

Eilen pesin myös Mortin satulahuovat ihan omin pikku kätösin. Ei ollut kyllä mitään kovin mukavaa puuhaa, kun vessa/suihku on niin pieni, että piti toinen puolikas huovasta pestä ensin ja sitten vasta toinen.

9. Hikitreeniä

Eilen hurautin taas tallille. Mortilla on ollut tiistai ja keskiviikko vapaana huonon sään takia. Kameraakaan en ole tallille mukaan ottanut juurikin vesisateen takia, koska se on yhden kosteusvaurion jo kärsinyt aikoinaan, ei tosin omassa käytössä. Kävin eilen ostamassa uuden fleeceloimen kaulakappaleella. Tälläinen meiltä jo löytyy ruskean värisenä, mutta tämä ihana lila väri on minua houkuttanut jo pitkän aikaa, eikä ollut kalliskaan, niin raaskin sen nyt käydä ostamassa.

Tälläinen possu minua oli vastassa, kun menin laitumelta sitä hakemaan, tässä kuvassa vain toinen puoli jo puhdistettu ja tästä puolelta peppu puhdistettu. Huomatkaan selän päällä menevä hieno valkoinen raita, minkä olen jo puhdistanut toiselta puolelta.

Nyt itse otsikkoon elikkäs oli tarkoituksena tehdä kunnon treeni, että saisin hepan kunnolla hikeen, koska parilla edellisellä kerralla oman jalan takia en ole pystynyt kunnolla ratsastamaan. Tänään tehtiin niitä kaikista vaikeimpia asioita eli kulmien ratsastusta ja lopuksi väistöjä. Kulmat on Mortille vaikeampaan suuntaan hankalia, hevonen vain päättää hävitä alta. Tätä asiaa tahkottiin ensin käynnissä jonkin aikaa, aina kun tuli huono kulma, pyöräytin hevosen ympäri ja eikun kulma uudestaan, niin monta kertaa että se menee hyvin ja matka jatkuu seuraavalle. Tätä tehtiin todella monta kertaa ja itseltäkin meinasi usko loppua kesken, mutta tunnin loppua kohden tämä asia onnistui hienosti jo ravissakin! Ai että, ei voi olla, kuin super tyytyväinen tähän ihanaan vastaan jänkkääjä putteen, mikä lopuksi nöyrtyi kohtaloonsa ja tajusi, kuinka homman pitäisi oikeasti pelittää. Meidän täytyy nyt vain enemmän ruveta työstämään tätä vaikeaa suuntaa, tietysti unohtamatta tätä helpompaa. Lopuksi otin vielä parit väistöt. Tässä tämä toiseen suuntaan väistäminen on vaikeaa eli pää kääntyy ja peppu unohtuu matkan varrelle tai yritetään vain jänkätä siihen helpompaan suuntaan, mikä onnistuu todella hyvin verrattuna tähän. Parit hyvät pätkät saatiin sieltäkin aikaiseksi ja hyvään suoritukseen, kiitokseen päätin sitten lopettaa tunnin. 

Parin viikon takainen kuva.

Hikihän siinä molemmille tuli, joten Mortti pääsi pienen huuhtelun jälkeen takaisin syömään. Tänään pojalle on tulossa kengittäjä käymään, saa nähdä, kuinka uusi kengittäjä jaksaa nämä karvatöppöset laittaa kuntoon, kun ovat todella raskaat kengittää.

8. Ratsastelua

Perjantaina liikuttiin liinan päässä ja pidin hieman ratsastustuntia.

Sunnuntaina hyppäsin taas viikon tauon jälkeen Mortin selkään. Odotukset eivät olleet korkealla tämän ratsastuksen suhteen, koska en vielä kunnolla pystynyt oikeaa jalkaa käyttämään. Ajattelin, että nyt se vie kuin märkää rättiä mennessään, mutta toisin kävi. Tein vain kaikki askellajit nopeasti läpi, tarkoituksena vain tunnustella miltä hevonen tuntuu. Ja mitä tapahtuukaan, loppua kohden Mortti vain parantuu ja parantuu ratsastettavuudeltaan. Sain taas tämän ns. flow tunteen, kun kaikki naksahti kohdalleen hetkellisesti ja hevonen oli edestäkin todella kevyt. Ei voinut tähän karvakorvaan olla enempää tyytyväinen! 

Tänään kävin uudestaan ratsastamassa ja tulin siihen tulokseen, että Mortti on vain sunnuntai hevonen. Ratsastuskertoja pitäisi olla viikon välein, jotta kaikki menisi nappiin. Tämä ei vain sovi oikein omiin suunnitelmiini, että viikko aina laiskotellaan ja sitten jaksetaan taas uusin mielin tehdä töitä. Tänään laitoin kentälle pari ravipuomia ja tarkoituksena mennä niitä, että opeteltaisiin kinttuja nostamaan kunnolla. Hienosti näitä mentiinkin pariin kertaan ja sitten loppu kerrat kolisuteltiin jalkoja puomeihin. Mörköjä löytyi taas joka nurkasta ja herra päätti laukannostossa sinkaista ihan eri suuntaan, kuin olisi pitänyt. Vähän oli työnteko tahmaista menoa ja itse sai tehdä enemmän töitä, kuin hevonen. Tänään ei vain niitä todella hyviä onnistumisia tullut, niin kuin eilen. Huomenna pidetään vapaa ja katsellaan keskiviikkona, millaisella tuulella ollaan.

"Kaikkeni oon nyt taas antanu"

Tässä rupeaa tuntemaan itsensä jo vanhaksi, kun juoksee kärkkäisen alennuspäiville sunnuntaina pää kolmantena jalkana heti klo. 12 jälkeen ostamaan alennettuja kastehelmi kynttilälyhtyjä. Siellä samassa supussa sitten mummojen kanssa oltiin ja rohmusin itselleni äkkiä parit kipot ja häivyin paikalta.

7. Syksy

Meillä asuu myös pieni riiviö nimeltään Feelix. Feelix on welsh corgi cardigan ja saattaa välillä pyöriä täällä tapahtumissa mukana. Poika on meillä aina mukana tallilla ja siitä on kuoriutunut jo pieni tallikoira! Tässä muutama syksyinen kuva hänestä.

"En oo mikää hamsteri..."

6. Elämäni hevonen

Kuten otsikko kertoo, ajattelin hieman kirjoitella hevosesta, joka on raivannut tiensä sydämmeeni itsepäisyydellään. Tämä hevonen on suomenhevonen Bekka. Yhteistä taivalta meillä on takana 7-vuotta. Olemme samana vuonna syntyneet, Bekka on vain viikkoa vanhempi, kuin minä itse.

Kaikki alkoi 7-vuotta sitten, kun itse olin 12-vuotias. Naapuriimme muutti tämä suomenhevos ruuna, jota sain ruveta ratsastelemaan. Bekka on tehnyt aika pitkän raviuran, joten kunto oli vielä kunnossa, silloin kun se tuli, mutta ratsun juttuja oli tehnyt jo muistaakseni pari vuotta. Harmiksi minulla ei ole tässä koneella meidän ensimmäisestä kesästä/muita vanhempia kuvia. Bekasta ei vauhtia puuttunut, koska kenttää ei vielä ollut, mentiin tukka putkella vain laidunta ympäri. Tämän hevosen kanssa olen oppinut kaikista eniten, se on osannut jallittaa minua ihan 100% ja välillä kiikuttanut minua minne halunnut. Hoitaminenkaa ei aluksi ollut mitään mailman helpointa, mutta monen vuoden jälkeen onnistuin havaitsemaan jo etukäteen, mitä seuraavaksi olisi tulossa. Talvella saatoin jäädä karsinan seinän ja hevosen mahan väliin, kun poika päätti minut siihen litistää ja kyseessä kun ei ole mikään kovin pieni suomenhevonen. Töiden tekemistä tämä hevonen rakasti.

Kaikista ihanin hevonen<3

Ollaan päästy myös käymään parit kerrat estevalmennuksissa. Bekka rakastaa hyppäämistä, silloin ei vauhti lopu kesken ja jarrut unohtuu jonnekkin matkalle.

Tänä keväänä hevosen jalan loukkaantumisen myötä en päässyt kesällä ratsastamaan Bekalla ollenkaan. Tämä oli minulle suuri pettymys, koska olin talven asunut toisella paikkakunnalla ja pääsyt Bekalla ratsastamaan aina silloin, kun satuin kotona käymään eli aika harvoin. Ja tässä kohtaa Mortti otti Bekan paikan. Bekka ei aluksi aivan ymmärtänyt tätä asiaa, että pappa on nyt vähän rikki ja sillä ei voi ratsastaa, kun Morttia menin aina laitumelta hakemaan. Oli siis aika jäädä eläkkeelle. Bekka ihanana hevosena aina suuttui minulle ja huuteli tarhasta. Tämän jälkeen jos otin sen vaikka pieneen kävelytykseen sain osakseni vain tönimistä ja tökkimistä, niin paljon että olin aina lentää kumoon.

Mutta loppujen lopuksi tämä iso, ilkikurinen ruunan ketku vei sydämmeni mukanaan ja pysyy siellä aina.