3. Epäonnistumisia

Torstain ratsastus oli taas jotain niin järkyttävää, että perjantaina pidin vapaata. Poika selvästikkin kotiutunut jo uudelle tallille hyvin, kun se pieni juntti rupeaa tulemaan esille. Liian hyvin kaikki olikin tähän mennessä mennyt = liikkunu reippaasti ja ilman vastaan jänkkäämistä. Torstaina käytiin ensimmäistä kertaa maastossa kävelemässä ja sen jälkeen ajattelin hieman vielä työskennellä kentällä, ja mitä vielä, pöh. Mortti oli sitä mieltä, että tänään ei tehdä mitään, laukka ei meinannut vaikeampaan suuntaan nousta ollenkaan ja apuja ei kuunneltu. Persettäkin yritettiin välillä lennätellä. Lopettelin ratsastuksen kuitenkin vasta sitten, kun laukat oltiin saatu nostettua.

Lauantaina hurautin tallille siinä toivossa, että perjantain vapaa olisi tehnyt hyvää mutta... Tällä kertaa ei ollut vauhdista kiinni meidän meno, poni ajatteli viedä minua, kuin märkää rättiä konsanaan.

Tää mopo on ihan hallinnassa!

Alku oli taas melkoista taistelua, mutta hyviäkin pätkiä saatiin aina hetkittäin. Tarkoituksena oli saada rauhallinen tahti, mikä tulikin esille aina hetkittäin, hieno poni! Tähän mennessä rauhallisen tahdin löytäminen on ollut vaikeaa, koska Mortilla ei vielä ole kunnolla kuntoa, eikä lihasta pitää itseään yhdessä, rauhallisessa tahdissa. Kauheita ei siis voi vielä vaatia, mutta laukkaaminen on huomattavasti parantunut kesästä ja vaikeampi suuntakin on hetkittäin parempi, kuin ennen.

Hetkellisiä hyviä pätkiäkin onneksi mahtui joukkoon.

Näin olisi ollut paljon mukavampi mennä Mortin mielestä.

2. Meidän kehitys

Ajattelin kuvien kanssa vähän kertoa meidän matkasta ja siitä miten ollaan aste asteelta kehitytty eteenpäin.

Tästä aloiteltiin.

Tässä meidän menoa huhtikuussa 2014. Kävin Morttia vain satunnaisesti ratsastelemassa aina, kun kotona kävin. Sillä ei muutenkaan paljoa ratsasteltu.

Kesä 2014

Ajoittan näytti tältä..

Mutta välillä ollaan ihan juntteja.

Kesällä 2014 rupesin ratsastamaan kesä-heinäkuun monta kertaa viikossa Morttia. Tarkoituksena ruveta vähän nostamaan kuntoa ja parantamaan liikkumista. Kesän lopussa tuli ajatus, että haluan ottaa Mortin mukaani, kun lähden taas toiselle paikkakunnalle. Morttia oli kyllä minulle jo aikaisemmin tarjottu, mutta en vielä tiennyt miten meidän yhteinen peli rupeaisi toimimaan. Tämän hevonen on sieltä kaikista vaikeimmasta päästä ratsastaa, kun mikään ei kiinnosta. En sitten tiedä kuinka päädyin tähän ratkaisuun, että otankin sen syksyllä mukaani.

Syksy 2014

Syksy 2014. Pikkiriikkisen hiljaa palaset rupeaa loksahtelemaan paikoilleen, mutta vieläkin hetkellisesti. Välillä on niitä hyviä päiviä, onnistumisia, mitkä näkyy näissä kuvissa. Välillä taas tullaan rytinällä alas ja mikään ei kiinnosta/onnistu.

Näitä kuvia katsellesta huomaa, että jotain pientä on tapahtunut meidän lyhyen matkan varrella. Rakennekuvia ei valitettavasti ole tullut napsittua, mistä näkisi paremmin, kuinka heppa on muuttunut. Mutta kyllä me vielä täältä pohjamudista noustaan!

1. Aloitus

Tämän blogin tarkoituksena olisi pitää kirjaa siitä, mitä kaikkea touhuilen tallilla eli juurikin tämän tallipäiväkirjan muodossa. Mukana seikkailee minulla ylläpidossa oleva 8-vuotias tinkeri ruuna Mortti, josta voi lukea enemmän välilehden kautta. Sieltä samaisesta paikasta voi myös lukea minusta lisää. Pyrin tänne kirjoittamaan laajasti omista ratsastuskerroista, niin huonoineen, kuin hyvineen päivineen. Blogia ajattelin ruveta pitämään itseäni varten ja myös jos muitakin kiinnostaa ruveta seuraamaan, kuinka meillä menee. Täältä on mukava sitten jonkun ajan päästä katsella, miten meillä on mennyt ja kuinka ollaan kehitytty eteenpäin.