20. Viikko lyhykäisyydessään

 En olekkaan viimeisimmästä valmennuksesta kirjoitellut, joka oli viime lauantaina. Tehtiin tunnilla kahdeksikolla aluksi käynti juttuja ja sitten siirryttiin raviin, tarkoituksena jumppailla hevosia. Mortti taipuikin aika hyvin, koska olin perjantaina sen kanssa taas tapellut, että mitä tehdään ja mitä ei. Laukassa lauantaina vaikeuksia tuotti juurikin tämä vaikeampi suunta, mihin ei meinannut laukka nousta ei sitten millään. Lopuksi kuitenkin saatiin se kerran nousemaan, jonka jälkeen kiitos ja pitkää ohjaa. Huomautuksena tuli että Mortti laittaa peräpäätä hieman sisälle, jotta saisi nostettua vahvasti helpomman laukan. Tähän täytyy nyt ruveta panostamaan enemmän eli vaikeaan suuntaan laukkaamiseen. Kokonaisuudessaan tunti oli muuten onnistunut, mutta mitään wau fiilistä ei tullut, hevonen kulki samalla tavalla, kuin ennenkin. Tähän syynä ehkä se, että mitään kummallisuuksia ei tehty eikä allani ole sellainen hevonen, mikä ihmeitä osaisikaan. Olihan se tietysti helppoa, kun joku oli kertomassa, mitä pitää tehdä, mihin kiinnittää huomiota ja ei tarvitse itse keksiä tekemistä.

Sunnuntai oli vapaapäivä ja maanantaina alla olikin todella reipas ja työnhaluinen hevonen. Toimi melkein, kuin ajatuksella käynnissä ja ravissa. Laukka ei oikein meinannut onnistua ja se oli sellaista tukkaputkella menoa kenttää ympäri, että kävin hakemassa juoksutusliinan ja siinä sitten Mortti sai päästellä enimpiä höyryjä.

Kuvia valmennustunnilta ei valitettavasti ole, mutta eiliseltä ratsastuskerralta on hieman uutta materiaalia.

Aluksi oli taas hieman keskustelua mitä tehdään ja miten. Joten, kuten kuvista voi nähdä on alla jännittynyt hevonen. Lähdin suosiolla tekemään ympyröitä eli pienennettiin ja sitten suurennettiin. Kenttä oli myös hieman kova, joten en viitsinyt ravia kovempaa mennä tällä kertaa. Loputtomilta tuntuvien toistojen jälkeen rupesi taas hevonen kulkemaan hyvin. Tähän oli siis hyvä lopettaa. 

Mortti sai keskiviikkona uudet kengät alle hokeilla ja tilsakumeilla. Pysytään nyt hyvin pystyssä, vaikka lunta tuleekin.

Nyt on onneksi satanut paljon lunta ja kenttäkin on varmasti hyvässä kunnossa, joten suuntaan huomenna tallille. En vielä tiedä mitä tekisin, ehkä puomiharjoituksia pitkästä aikaa, saa nähdä, millä tuulella hevonen on. Ja nuo tupsut, ai että on ihanaa kun on pakkasta ja ne pysyy puhtaina! Lopuksi ajattelin vielä laittaa kuvan, jossa näkyy jopa hieman kehitystä. Innostuin eilen selailemaan vanhoja kuvia ja täytyy kyllä myöntää, että parempaan suuntaan ollaan menossa. Kenenkään valvovan silmän alla ei olla käyty ennen tätä viime lauantaita.

19. Satulassa

Nyt on taas palailtu viikon lomilta takaisin satulaan. Eilen irtojuoksutin Mortin, koska virtasta tuntui olevan, vaikka muille jakaa. Niinhän sitä sitten olikin, monet hienot pukit täräytti kentällä ollessaan, että siellä kyydissä ei olisi tehnyt mieli olla. Mutta nyt suuremmitta löpinöittä tähän päivään. Ekaksi nämä kurakelit tekee sen, että hevonen on aina sen näköinen, kuin se olisi katuojasta ongittu ylös. Nämä Mortin tumput ja koko väritys ovat hyvin epäkäytännölliset ja olen ne kyllä moneen kertaan kironnutkin, vaikka mihin kaivoon... Pakkasta ja lunta kiitos! Ja tämän päiväisistä kuvista kyllä huomaa, miten likaiset jalat on, vaikka ne on letkulla huuhdeltu. Tuntuu että ne oikein imee itseensä kaiken lian/kuran ja ne ei lähde pois millään. Kunhan ne pysyvät pakkaset tulee, on meillä edessä perusteellinen jalkojen pesu pesuaineiden kera.

Kaikki oli tänään vaikeaa, mitään muuta en odottanutkaan, näin pitkän tauon jälkeen. Oikea kierros on se vaikein ja siihen suuntaan ei meinattu taipua ollenkaan. Aloittelin pitkillä alkukäynneillä ja siirryin siitä sitten tekemään väistöjä, että pohkeet saataisiin läpi. Tämän jälkeen jouduttiin pyörimään aika paljon ympyrällä, että saatiin vähän sitä taivutusta aikaiseksi. Hevonen oli aluksi todella pirteä ja ei kuunnellut yhtään, mitä siltä halusin. Lopuksi siitä tulikin tahmea ratsastettava, mutta taipuvuus ja kuulo parani. Täydellinen yhteenveto tästä päivästä oli, että tuntui yhtä huonolta, kuin näytti. Tällä ratsastuskerralla en hakenut mitään muuta, kuin juurikin sitä että vähän jumppaillaan huomista silmällä pitäen. Meillä on huomenna ensimmäinen valmennus ja toivottavasti kenttä ei ole jäässä, yöksi kyllä lupailtiin -3 astetta, että nähtäväksi jää pystytäänkö mitään tekemään. Valmennuksessa ei tarvitsisi itse keksiä, mitä tekee ja saa keskittyä vain hevoseen ja ohjeiden kuuntelemiseen. Saa nähdä, mikä fiasko tästä tulee.

Omatkin vaatteet ovat aina ihan likaiset, kun tämän kurapetterin kanssa touhuilee. Tänään saatiin myös kiristeltyä satulavyötä parit reiät kireämmälle, mitä normaalisti. Ehkä sinne läskikerroksen tilalle rupeaa pikku hiljaa jotain lihasta tulemaan.

18. Ompelua, neulomista, hoitopäivä

Aamusta aloitin operaation Mortin loimen korjaus. Oli saanut vähän aika sitten uuteen loimeen kaulakappaleeseen reijän. Tämän takia en viitsi sille mitään uusia ja kalliita loimia ostella, kun kohta niissä on kuitenkin reikä. Onneksi loimien korjaus ei mitään vaikeaa puuhaa ole ainakaan minulle, koska olen ompelukoneella tottunut paljon kaikkea tekemään. Aluksi ompelin käsin ja sen jälkeen koneella vielä vahvikkeen.

Tylsyyttäni olen myös aloittanut neulomaan villasukkia. Pari vuotta sitten neuloin myös, mutta sain vain yhden sukan valmiiksi... Ehkäpä tällä kertaa saisi sen toisenkin sitten valmiiksi. Töitä olen yrittänyt etsiskellä hevosten parista, mutta vielä ei ole mitään napannut, ehkä joskus tai sitten ei ollenkaan.

Tänään Mortilla oli hoitopäivä eli hännän ja jalkakarvojen kunnollista selvitystä. Tupsujen osalta näyttää nyt hyvältä, kun on lunta, eikä ne ole aivan suuren kurakerroksen peitossa, pestä ne pitäisi läpikotaisin joku päivä. Tuleva viikko vain lupailee paljon plussa asteita, joten lumet varmasti sulaa ja kurat tulee takaisin. Hiekkatarha olisi aika unelma juttu. 

Loppuun vielä hieman Mortin tämän päiväisiä kuvia. Kuvaaminen on kyllä hankalaa, kun on valkoinen hevonen.

"ai mikä maha?!"

17. Tulevaisuus, mikä se on?

Ajattelin näin oman aikani kuluksi tulla tänne hieman pohdiskelemaan nykyistä elämän tilannettani ja tulevaisuutta, mikä näyttää aika tyhjältä ja isolta kysymysmerkiltä. Tällä hetkellähän en ole enää koulussa, en ole ollut yli kuukauteen, joten on saanut rauhassa vain olla ja oleskella. Aluksi oli outo tunne, kun ei tarvinnut mihinkään lähteä aamuisin, päivärytmi jotenkin hävisi. Kun koulua ei ole, niin hyvä puoli tässä on se, että kerkeää ainakin vielä käymään valoisan aikaan ratsastamassa. Omaa ajokorttia minulla ei ole ja tallille on yhteen suuntaan matkaa 19km, joten olen aika riippuvainen saamistani autokyydeistä. Hevosen tulon myötä, käyn tallilla vähintään joka toinen päivä, tätä ei ennen tullut harrastettua. Nyt mietinkin, että mitäs sitten kun heppa lähteekin pois? Varmaan ratsastus loppuu omalta osaltani, koska en jaksa enää samaa rumbaa, kuin viime syksynä. Kävin kokeilemassa montaa hevosta ja suurin osa niistä ei vastannut yhtään sitä, mitä oltiin kerrottu. Toinen asia tässä vuokrahevosen hankkimisessa on aina ollut se tosiasia, että joidenkin hevosten omistajien kanssa kemiat ei vaan kohtaa ja talli on täynnä kukkahattutätejä. Oman hevosen kanssa pääsee helpommin ja voi tehdä asiat omalla tavallaan. Mutta onneksi viime talveksi löysin ihanan vuokrahevosen omistajineen. 

Mutta mitäs tulevaisuudessa? Ei mitään tietoa. Töitä on yritetty etsiä, mutta niitä ei ole vielä löytynyt, puhelinmyynti kun ei oikein kiinnosta. Veri vetää kovasti hevosten puoleen ammatillisesti, mutta tämäkin on kaksipiippuinen juttu. Löytyykö tältä alalta töitä ja millä palkalla? Tästä asiasta on monia eriäviä mielipiteitä "palkka on huono, olet vain paskalinko," joo kyllä tämä paskan lappaaminen kuuluu aika olennaisesti tähän suomalaiseen ratsastuskulttuuriin. Jos haluaisi tehdä kunnolla hevosen kanssa töitä ja vielä mielekkäästi pitäisi lähteä sinne ulkomaille. Tämä vaihtoehto, kun ei ole minulla itselläni oikein käytettävissä, koska asun avoliitossa. Olen myös hieman arkajalka, joten en tiedä pystyisinkö edes lähtemään vieraaseen maahan. Ainahan sitä voisi lähteä vähäksi aikaa ja todeta, että tämä on vain yksi elämänvaihe ja se jätetään taakse, palataan suomeen ja etsitään/opiskellaan muuta. Tämmöiseltä reissulta varmasti saisi hienot kokemukset, joita sitten muistella myöhemmin. Suomen ulkopuolella, kun tämä ratsastuskulttuuri on vain aivan eri luokkaa, kuin täällä suomessa, niin hoidollisesti, kisallisesti ja puitteet ovat paljon paremmat harrastamiseen. Olen huvikseen katsellut aina välillä työpaikkoja ulkomailta, mutta olisi mukava vaikka ensin saada täältä suomesta tallilta töitä ihan omalla kielellä, ennen kuin hyppää höpöttelemään englantia, joka ei nyt omalla kohdalla ole mikään vahvin. Olen lukenut paljon blogeja, joissa ollaan ulkomailla hevoshommissa ja oma kiinnostus vain kasvaa kasvamistaan, mutta onneksi voin näistä blogeista lukea myös niitä huonoja puolia. Yhden blogin olen lukenut jo kaksi kertaa läpi ja haluaisin vain lukea sen uudestaan ja uudestaan, koska aivan kuin itse eläisin siellä tallilla, kun luen tekstiä. 

Paniikki rupeaa joulun jälkeen iskemään, kun pitäisi ruveta tietämään mihin sitä hakee kouluun. Taisin tänne jo kirjoitella, että kävin Jokimaan heppakoulua vähän katselemassa, mutta ypäjä tuntuisi paremmalta vaihtoehdolta Jos ypäjälle sattuisi pääsemään sisään, olisi koulun ja kodin väli yhtä rumppaamista. Aina viikonloppuisin takaisin kotiin 2h ajomatka ja sitten parin päivän päästä taas takaisin. Välillä ei varmasti tultaisi kotiin edes joka viikonloppu. Tähän hätään pitäisi saada jo se oma ajokortti hommattua, että matkustaminen helpottuisi, koska olen todella huono ihminen matkustamaan bussissa, sitä sain harrastaa nuorempana aivan tarpeeksi, kun asuttiin maalla ja piti kouluun rumpata bussilla monta kymmentä kilometriä. Linja-autossa tulee myös huono olo jos ei pääse aivan eteen istumaan. Joten en tiedä yhtään mihin olisin hakemassa, mikään muu ala ei tällä hetkellä ainakaan kiinnosta, ehkä eläintenhoitaja, mutta sekin sijaitsee Asikkalassa, mihin olisi myöskin kauhea rumppaaminen joka päivä. Juurikin tämän takia menin lukioon, miettimään... Mutta mihinkäs nämä yli kolme vuotta sitten hävisi? Ei mitään tietoa ja pää on yhtä tyhjä, kuin silloin sinne mennessä.

Olisiko teillä postaustoiveita/ideoita?

16. Höpinöitä

Mitään kummallista ei ole tässä pienessä ajassa päässyt meillä käymään. Eilen vedettiin Mortin kanssa ihan lyhyt höntsäily tunti, joka koostui aluksi hieman taivuttelusta ja sitten hypättiin ihan maahan kaivettua estettä. En ole ennen Mortilla hypännyt, mutta olen kyllä nähnyt kun se hyppää ja monta kertaa ollaan samassa estevalmennuksessa oltu. Este taisi olla huimat 30cm? Tosiasiahan on, että tämä hevonen ei ole tehty esteillä, vaikka se niitä mielellään hyppääkin. Ihan pieniä voidaan silloin tällöin hypätä. Mortti on todella raskas hevonen ja jos rupeaisi kuuta kurkottamaan taivaalta esteiden osalta, menisi hevonen enemmin rikki, kuin nauttisi siitä, mitä tehdään. Itselläni on myös pieni estekammo, raja tulee vastaan jo siinä 60cm. Ei minulla kyllä koskaan ole ollut hevostakaan, millä olisin voinut hypätä. Nuorempana tuli hypättyä paljon juurikin näitä pieniä esteitä, mutta sitten raja tuli vastaan tämän rimakauhun myötä ja olen siirtynyt enemmän tähän kouluratsastuksen puolelle. Mutta eilen taas se pieni kipinä heräsi, että miten kivaa niitä esteitä onkaan mennä. Morttikin viitsi hyvin nostella jalkojaan, eikä vetänyt takasilla koko estettä kumoon niin, kuin aluksi ajattelin. 

Tästä kuvasta huomaa, kuinka leveä Mortti on. Selän päältä todella leveä ja alavatsaa ei ole ollenkaan. Tähän selkään ei juurikin tämän takia sovi mikään rungollinen satula. Ja vielä satulaseppä käynyt tämän asian toteamassa, että tähän selkään ei vain yksinkertaisesti löydy oikeanlaista. Kun selkä on leveä ja alavatsa olematon, on mahdottomuus pitää pohkeita kiinni kokoajan hevosessa.

Rupesin eilen illalla miettimään, kuinka paljon ollaan kesän alusta kehitytty ja kehitys on todellakin ollut huimat, vaikka mitään super kuvamateriaalia ei tästä ole. Sitkeällä työllä olen ruvennut saamaan pohkeet aina läpi, eikä hevonen muutu puuksi, kunto on kasvanut valtavasti ja kulmat mennään jo melkein itsestään oikein. Suurin muutos on tapahtunut siinä, että vastaan ei enää jänkätä niin paljoa, kuin ennen, eikä ravissakaan liirailla enää holtittomasti. Ympyrät pystytään ratsastamaan ilman, että niitä enää lopussa oikaistaan ja hevonen on ruvennut taipumaan hyvin molempiin suuntiin. Varsinkin huonompaan suuntaan kehitys on ollut huima! Nyt ollaan saatu tämä käynti ja ravipolitiikka aikalailla handlaamaan.

Seuraava etappi olisi laukka, minkä työstämiseen menee varmasti todella paljon aikaa. Tähän mennessä ollaan tehty reippaasti nostoja ja laukkailtu aina pieniä pätkiä, mikäli on tuntunut hyvältä. Ongelmana on se, että hevonen ampaisee lähtemään kuin atomiohjus ja ei meinaa pysähtyä. Toinen ongelma on huonompaan suuntaan väärän laukan nostaminen ja kanttaaminen. Näihin asioihin pitää nyt ruveta perehtymään syvällisemmin ja etsiä se hillitty ja hallittu laukka. Ja tämän jälkeen jos joskus kerkeämme hallittuun ja hyvään laukkaan pääsemään, olisi edessä laukanvaihtojen opettelu.